Torson takana

Granadassa  tein lähiseuturetkiä. Tai jos ihan rehellisiä ollaan niin kolusin alueen suosituimmat nähtävyydet, ne tyypillisimmät turistirysät. Ensimmäinen ja myös kaunein ja mielenkiintoisin oli Las Isletas,  Nicaraguajärvessä sijaitseva saaristoalue. Näitä pieniä saaria on yhteensä 365 ja osa niistä on aivan miniatyyrejä.  Saariston kerrotaan syntyneen noin 10.000 vuotta sitten lähellä purkautuneen tulivuoren, Mombachon, laavakivistä. Saaria hallitsee runsas ja eksoottinen kasvillisuus, samoin sieltä löytyy myös erikoisia lintulajeja. Yksi saari on tunnettu apinoistaan ja onkin nimensä mukaisesti Isla de los Monos (Apinasaari). Maisema on kaunista ja rauhoittavaa kaikessa vihreydessään. Lisäksi järvellä puhaltava lämmin tuulenvire toi virkistävää vaihtelua Granadan tuskaisen tukahduttavaan kuumuuteen.   Osa saarista on yksityisomistuksessa. Joissakin asuu vielä alkuperäistä intiaaniväestöä. Suurimmista löytyy hotelleja ja ravintoloita, joistakin jopa kauppo

Matka Leónista  Granadaan hurahti muutamassa tunnissa. Minulla ei ollut mitään odotuksia paikan suhteen, jälleen kerran vain ystävien suositus, että siellä kannattaisi käydä. Toinen pysähdyspaikka olisi voinut ollut Managua, maan pääkaupunki, mutta koska aikaa oli vain yhdelle valitsin pienemmän ja sen, joka oli lähempänä kotia. Tässä tapauksessa lähellä Costa Rican kotiani.    Parque central ja Diócesis de Granada (keltainen rakennus) Granada oli aivan ihana ja ehdottomasti yksi hurmaavimmista paikoista, minne matkallani eksyin. Kuten Leónkin, myös Granada on siirtomaa-aikainen, yksi maanosan vanhimpia kaupunkeja. Se on perustettu vuonna 1524 ja se sijaitsee Nicaraguajärven rannalla. Granadassa on noin 120 000 asukasta. Hurmaavan Granadasta tekevät sen matalat, vieri vieressä silmänkantamattomiin jatkuvat talorivit. Jokainen rakennus, oli se sitten kirkko, koti, kauppa, toimisto tai mikä tahansa, on maalattu eri väriseksi, mikä saa kaupungin näyttämään irtokarkki