Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016
Voimauttava, vahvistava. Jotain sellaista ajattelen kun mietin mennyttä vuotta. Ulkoisesti mikään ei muuttunut, sisäisesti kyllä. Noin puolitoista vuotta sitten olin aika pahassa jamassa. Töitä ei ollut, tunsin seinien kaatuvan päälleni. Nyt olen vihdoinkin päässyt siihen pisteeseeen, että kaikki laudat ovat lopulta kaatuneet; osa omaa tahtiaan hitaasti lahoten, osan murskasin rikki ihan itse. Näen pitkälle eteenpäin, tie edessäni näyttää olevan auki, eikä se oikeastaan näytä edes kiviseltä. Heti tammikuussa aloitin työt ja ne jatkuivatkin koko vuoden, vaikka puolessa välissä vaihdoin paikkaa lennosta. Alkuvuodesta aloitin myös Matkalla minuksi - projektin ja treenasin aina kun se oli mahdollista. Aikani oli kortilla ja se näkyi eritoten täällä blogissa; en juuri postaillut ja jos jonkin tekstin sain julkaistua, mainitsin ainakin yhdessä sivulauseessa kiireen. Ihastuin. Löysin kokonaan uuden energiatason. Amor pörräsi ja ampui nuoliaan. En muista mi