Talvi takanani
Hups! Kevätpäivän tasaus. Nyt jo? Takanani on todennäköisesti elämäni lyhyin talvi. Tai nopein. Tai miten tämä sanotaan? Viimeiset kaksi ja puoli kuukautta ovat menneet kuin siivillä. En aio esittää vanhusten viljelemää, aikansa elänyttä kysymystä "Mihin se aika rientää?" "Como pasa el tiempo!" In spanish . Tiedän vastauksen. Täyteen buukattu kalenteri ; on ollut paljon tekemistä ja suurin osa siitä kaiken lisäksi mielekästä. Joillekin jutuille aikaa on ollut liian vähän. Harmikseni huomasin useamman kerran toteavani; "Ai, kello on jo noin paljon." Oikeastaan on hienoa havahtua tähän nyt. Aina vuoden alussa rukoilen ja mantraan mahdollisimman lyhyttä ja ytimekästä talvea. Minulla ei ole mitään lunta ja pakkasta vastaan, niissä on oma hohtonsa, kunhan eivät jää asumaan. Tässä vaiheessa vuotta yleensä pyydän talvea ystävällisesti kerämään kimpsunsa ja kampsunsa ja tekemään tilaa keväälle. Tänä vuonna se tekee lähtöään huomaamattani.