Torson takana

"Ihmiset vouhottaa jostain lumesta ja joulun tunnelmasta. Mun mielestä tää on ihan hyvä näinkin. Kun ei oo lunta eikä pakkasta, niin voi löytyä myyriä, hiiriä, päästäisiä tai mitä vaan herkkuja. Ja toi yks vois kans joskus jättää ton kameran kotiin ja lopettaa ton viheltämisen ja tsoomaamisen! Varmaan fotosoppaa mulle jonkun tonttulakin ja laittaa nettiin. Olis ny vaan ja heiluttais häntäänsä. Kun on se joulukin!" -Osku Aamulenkki ystäväni, kettukoira Oskun kanssa. Ei hankea, ei korkeaa nietosta mutta silti joulu on meillä. Tänäkin vuonna.  Näiden ei-niin-joulun-tuntuisten kuvien kera kiitän kaikkia blogini lukijoita tästä vuodesta ja toivotan kaikille  Rauhallista ja Rentouttavaa Joulun aikaa!

Joulufiilis on ainakin minulta tänä vuonna hieman hakusessa. Se on kadonnut harmaaseen maisemaan, joka näyttää lokakuun lopulta ja pienehköön, mutta intensiiviseen työrupeamaan, joka sotki (blogipostaus)suunnitelmat ja hitaan aikatauluni.  Reilu viikko sitten sain ripauksen joulutunnelmaa käydessäni nauttimassa  kauden ensimmäisen jouluaterian.  Retromoderni -blogin  Suvi järjesti meille blogisiskoksille pienen pikkujoulun Arto Rastaan Joulumaa Pop Up Ravintolassa, entisen Boxing Bingon tiloissa, Aleksanterinkadulla. Tunnelma paikassa oli jouluisasti kotoisa; räsymattoja, joulukuusi, paketteja, kynttilöitä, herkullinen noutopöytä jouluruokineen ja reki, jossa olivat tarjolla makeat herkut, muutamia mainitakseni. Melko perinteisestä menusta erityismaininnan ansaitsevat aivan taivaallinen, suussa sulava savukalamoussekakku ja jälkiruokana nautittu sitruunavanukas ruusuhunajan ja luumun kera. Nämä laittaisin mielelläni omaankin joulupöytääni. Eipä muutenkaan illan tarjoil

Miten voi olla, että joulu on jo kahden viikon päästä? Ja miksi joka vuosi viikolla 48 kysyn tämän saman kysymyksen? Toki olen jotain oppinut; ensimmäisen kysymyksen olen joinakin vuosina kysynyt myös viikolla 51, kaksi päivää ennen joulua. Kysymyksen pointti on tietenkin siinä, että kaikki on vielä ihan kesken.  Monet bloggarit ovat laittaneet blogeihinsa aivan ihania joulukalentereita. Taulu ja tapetti  on yksi tämän vuoden lemppareistani. Oma joulukalenterini on epämääräinen asetelma pöydälle kasaantuneita ideoita; juuttinarua, pieniä lasipulloja, joulukortteja, paperipusseja, dymokirjoitin. Olen piipahtanut joka toinen päivä ruotsalaisissa krääsäkaupoissa. Joka kerta olen myös ostanut jotain ja potenut huonoa omatuntoa, kun piti tehdä alusta alkaen kaikki itse ja missähän nääkin on valmistettu... Kalenterini tarkoittaa siis asetelman purkamista. Jos teen yhden asian päivässä, niin kaikki on valmiina parin viikon päästä. Tai sitten ei. Illalla vietän pikkujoulua bl

Viime yönä on kuulemma myrskynnyt. Itse en kuullut kuin sateen ropinaa ikkunaan. Vietin koko päivän torkkuen peiton alla, koska viheliäinen viirus keksi kokeilla vastustuskykyäni. Onnekseni onnistumatta.  Lokakuun lopussa oli myös yksi hirmuisen myrskyisä päivä. Sellainen, että tuuli vei mukanaan. Illan suussa lähdin Näsijärven rantaan kuvaamaan. Olen käynyt siellä tänä syksynä yllättävän vähän, sillä erilaiset sisälajit  ovat täyttäneet liikunnallisen lukujärjestyksen ja lenkkeily on jäänyt vähemmälle. Tuona iltana myrsky kuitenkin vaati lähtemään liikkeelle. Näsijärvi ei ole meri, puuttuu suolan tuoksukin, mutta melkein mistä tahansa kulmasta katsottuna se näyttää yhtä suurelta ja massiiviselta kuin meri. Joskus siellä kulkiessani mietin tuulen suuntaa ja nopeutta. Itä-kaakko? Länsi-luode? Viisi metriä sekunnissa? Ei harmainta aavistusta. Jos joku sanoisi, että tuuli on 50 m / s, uskoisin. Näsijärvi vilahtaa aika usein blogiteksteissäni. Tuntu