Torson takana

"Ihanat hapsut..."  "Vähänkö magee hapsullinen takki..."  "Siis tuollanen koru, jossa on noi hapsut..."  "Jospa tässä ois hapsut näin.. tai noin..." "Saisko näihin sandaaleihin jotenkin lisättyä vaikka jotkut hapsut..." Viime aikoina huomaan himoitsevani hapsuja tuon tuosta. Ne vetävät mua puoleensa yhtä lujaa kuin jäätelö kesäpäivänä.  Liekö syynä nyt taas uudelleen trendiksi noussut 70-luku (aiempi postaus eräästä tyyli-ikonista tässä ), oma mielenoikku vai ehkä kesä, mutta jokin hapsullinen vaate pitäisi nyt jostain saada. Koska hapsut ovat usein hetkellinen , satunnaisesti esiin pompahtava muoti-ilmiö , on syytä ehkä valita vaate, joka on muuten mahdollisimman klassinen , jonka voi säilöä vaatekaapiin nurkkaan useammaksi vuodeksi, silloin kun se on so-last-season . Hapsut ovat myös kesäisiä, koska ne eivät juuri lämmitä, ne saavat tai niiden täytyy liehua ja paljastaa ihoa.   Omistan

Willa Laina Maria pukeutuu juuri nyt vihreään. Mojitonvihreään. Sitä on niin paljon, että lähes humaltuu . Vihreäpäissään voi toki yrittää seurata punaista, polka dots -kuosiin pukeutunutta, liikkuvaa kesänmerkkiä. Kaiken keskellä muistuttamassa; Hei, olet tässä! Keskellä kauneinta kevättä! Enjoy!

Willa Laina Mariassa on alkanut sadonkorjuu. Kerättynä ja kohta keittona ovat nämä tyylikkään ruskeat, kiemurapintaiset korvasienet. Näitä ei niinkään lähdetä varsinaisesti poimimaan. Ne tulevat vastaan metsätiellä silloin, kun liikut siellä ilman koria ja veistä. Ehkäpä parasta on juuri yllätyksellisyys , vähiten odotettu hetki. Ensin edessä on yksi, sitten toinen. Suuria, pieniä, erittäin tummia, vähän vaaleampia, joihinkin majoittunut limainen etana tuntosarvineen. Sato oli tällä kertaa yksi pyöränkorillinen . Jos hyvin käy, metsätie tarjoaa vielä toisen sadon tänä kesänä.     Toinen juttu ovat torkut ja aurinkokylvyt . Willa Laina Mariassa nämä ovat yhtä olennainen asia kuin sadonkorjuu. Kuvassa tyylikäs, ruskeasävyinen  päiväunikuningatar , Peppi, joka tietää kaikki Willa Laina Marian parhaimmat aurinkokylpylät ja torkkupiilot , myös ne yllätyksellisimmät .   

Olen ollut muutaman päivän voimakkaan ideakipinöinnin vallassa. Eräs pitkään mietitty projekti on noussut jaloilleen ja on juuri ottamassa ensimmäistä askeltaan. Kuin pikkulapsi . Koko homma on vasta epämääräinen kasauma ideoita korvien välissä, mutta jossakin sydämen pohjalla on myös voimakas kipinä viemässä asiaa eteenpäin. Konkreettisena tekona tämä vaihe tarkoittaa sitä, että kaikki luonnoskirjat on kaivettu esille. Täysinäiset siksi, jos niistä vaikka löytyisi jokin tärkeä muistiinpano, merkintä tai ratkaisu . Tyhjät taas tietenkin siksi, että uudet, edellä mainitut saadaan muistiin.  Kaksin aina kaunihimpi . Projektissa käytän kahta kirjaa. Joku fiksumpi varmaan selviää yhdellä, mutta kahdessa vara parempi. Pienempi on palavereita ja äkillisiä mielenoikkuja  varten ja se kulkee myös kätevästi kassissa. Isompi taas on omistettu enemmän piirtämiselle, kuvien keräilylle ja suurempien kokonaisuuksien sommitteluun . Kukin tyylillään. Opiskeluaikoina kaikilla oli l

Huomenna on  ravintolapäivä . Pääsi melkein unohtumaan ja siksi en ole vielä päättänyt, minne mennä. Listalla on maukkaita vaihtoehtoja tälläkin kertaa ( check here ). Olen itse ollut liian keskittynyt omiin  juhlaviikkoihini  ja koko ravintolapäivä tuli vähän kuin puskista, varsinkin kun Tampereella tapahtuu yhtä sun toista tämän viikonlopun aikana. Huomenna jatkuu  Rakas Tampere  -tapahtuma ja sunnuntaina koko porukka on  Kadulla!   En siis laita ravintolaa pystyyn tälläkään kertaa. Tosin männä viikkojen resepteistä voisi alkaa kehitellä eri versioita ja ensi vuonna niitä saattaisi olla tarpeeksi jonkinlaisen kahvilan avaamiseen. Nämä  raa'at kakut  voisivat olla mun juttu. Quizás, quizás, quizás...  ( Sarjassamme  unelmat ovat ilmaisia!) Tein siis  juhlaviikoilla  pariinkin otteeseen myös makeaa raakakakkua. Suolaisen version tänne jo aikaisemmin postasinkin. ( C lic here , jos haluat vilkaista). Tähän  makeaan  kakkuun ohje löytyi kevään Pirkka -lehdestä, siitä, jonka saa

Minulla on ollut ilo ja kunnia päästä osalliseksi TRE-BLOGIT -yhteisöä. Kiitos tästä kuuluu Retromodernin  Suville. Kyseessä on Fb:ssä toimiva sivusto, jossa kerätään samalle sivulle Tampereella ja lähiseudulla toimivia blogeja. Jos olet lukija, tykkää sivusta ( clic ) ja jos taas itse olet bloggari, voit liittyä yhteisöön ottamalla yhteyttä sivun ylläpitäjään ja tuoda oman blogisi mukaan sivustolle. Oma blogini on ollut olemassa kohta vuoden, suhteellisen vähän aikaa siis. Puoli vuotta sitten tein sille oman Fb-sivun . En ole suuremmin blogini olemassaoloa mainostellut, enkä metsästellyt lukijoita. Olen ajatellut, että niitä tulee, jos on tullakseen. Vuoden aikana minulle on vähitellen avautunut blogien ja bloggaamisen ihmeellinen maailma. Samoin erilaiset sivustot ja yhteisöt, mitä niille on olemassa. Avoimin mielin odotan, mitä tälläinen " yhteistyö" tarjoaa.   Sivun blogeista ainoastaan Retromoderni oli minulle ennestään tuttu. Lyhyen aikaa T

Kävin muutama päivä sitten ystäväni kanssa brunssilla. Kyseessä oli uudehko meksikolaispaikka Tampereen itäpuolella. Brunssi oli pettymys. Tuli mielipaha, sellainen hetkellinen mielenmyrkytys , joka ärsytti vielä muutama päivä senkin jälkeen, kun ruoka oli jo laskenut. Hinta-laatusuhde oli reippaasti yläkanttiin. Jos brunssi maksaa yli 20 € per pää, tulisi tarjolla olla jotakin sellaista, mitä ei osaa tai jaksa laittaa kotona, jotakin ainutlaatuista, eksoottista, speciaalia.  Yli 20 €:llä pitäisi lämpimiin ruokiin löytyä jokin kasvisvaihtoehto , muutakin kuin lähikaupan pakastealtaan sipulirenkaat. Yli 20 €:llä pitäisi olla tarjolla ehkä vastapuristettua mehua meksikolaisittain . Yli 20 €:llä haluaa aika paljon asioita; makuelämyksen, makunautinnon, hyvän mielen. Palautekin annettiin, mutta mitään hyvitystä emme saaneet. Vain pahoittelut ja tervetuloa uudelleen  -toivotuksen. Mutta miksi menisimme? Kaiken kaikkiaan kyse on kokemuksesta, fiiliksestä joka jää seuraavalle päivälle, vii

Ihan kaikki eivät ole ymmärtäneet tapaani roudata juhlaviikkojen aikana lahjaksi saamiani kukkia suuntaan ja toiseen. Itse en ole lainkaan ymmärtänyt, että minun pitäisi jättää ne kotiin tai Willa Laina Mariaan ilman hoivaa, huolenpitoa ja ihailua . Kaiken lisäksi liikun pääasiassa julkisilla. Muistutan ehkä kävelevää kukkatarhaa , kun kassini on pakattu ruusuilla ja toinen krysanteemeillä . Olkoon, minä nyt vain suunnattomasti nautin näiden kaunokaisten olemassaolosta.