Olen järjestämässä juhlia, koska sellaiseen pitkästä aikaa on aihetta. Saavutin erään tärkeän tavoitteen elämässäni ja käännän sivua ja se on enemmän kuin riittävä syy nostaa malja. Toistaiseksi olen aikataulussa; vielä ehdin siivota, vaihtaa verhot, vääntää säilössä olevan sadonkorjuun leivonnaisiksi, kutsua lisää ihmisiä, kehitellä ja kokeilla boolin, ommella mekon, miettiä outfitin. En suunnittele megabileitä. Inhoan kaikkea juhliin liittyvää ylimääräistä etukäteishehkutusta, -stressiä,- ja kaikkea muuta turhaa päänvaivaa. Teen yhden asian kerrallaan ja se saa riittää. Bileet syntyvät siitä, että väki saapuu paikalle ja kaikilla on hyvä olla. Tänään jostakin pienestä ohikiitävästä hetkestä huomasin salakavalasti saavuttaneeni myös toisen ei-niin-suunnitellun tavoitteen. Palasin Suomeen tasan kymmenen vuotta sitten, juuri näihin aikoihin, syyskuussa 2004. Olin viettänyt kesän Suomessa, koheltanut kavereiden kanssa, haistellut tuulia, pohtinut paluuta, tunnustanut, että v
