Miten bloggariksi tullaan?
Se, että voi alkaa kutsua itseään ihan oikeasti ja ihan oikeaksi bloggariksi, vaatii muutaman henkilökohtaisen yöttömän yön. Kuten jo bannerissakin lukee, haluan blogata inspiraatioita, kohtaamisia, tähtihetkiä ja uusia ulottuvuuksia. Tarkoitukseni oli alunperin luoda enemmän valokuvapainotteisempi kuin tekstisisältöinen blogi. Silläkin uhalla, että kuvaaminen ei ole vahvempia puoliani. Vielä heikommalla tolalla on se, että kun sitten kirjaimellisesti olen tähtihetkessä tai kokemassa sitä uutta ulottuvuutta, takuuvarmasti kamerani on jossakin aivan muualla, toisella planeetalla, oman muistini ja käsieni tavoittamattomissa. Kuten juuri muutama yö sitten, Suomen virallisena yöttömänä yönä. Inspiraationa toimi kolea, kostea, vähäluminen ja perisuomalainen ilmasto, joka sai minut ja ystäväni epäilemään, kannattaako sittenkään kaivaa esille jo kerran vintille pakattuja talvivarusteita ja lähteä viettämään juhannusta piknikin merkeissä Tahmelan rantaan. No ei kannata, ei. Kelkka kää
