Torson takana

Tulin eilen Willa Laina Mariaan. Yksi vuoden parhaimpia Deja-vu-hetkiä ; tänne olen tullut monta kertaa aina jouluna. Tuskimpa tämäkään on viimeinen kerta. Täällä on maassa lunta, sisällä lämmintä, syv ä hiljaisuus, tuoksuu puuro ja piparit. Christmas mood siirtyy On -asentoon ihan itsestään. J ulistin hetki sitten itselleni joulurauhan . Toivotan sitä myös kaikille blogin lukijoille. Kuten myös Onnellista Uutta Vuotta 2015. Kiva, että olette käyneet täällä. Vielä kivempaa, jos olette viihtyneet. Jatkoa seuraa. Todennäköisesti kuitenkin vasta ensi vuoden puolella, kun taas palaan arjen ja sivistyksen pariin. Con este post quiero desear Feliz Navidad y Prospero Año Nuevo 2015! Merry Christmas and Happy New Year 2015 for all the readers of the blog!

Oma visiittini viikonlopun joulumyyjäisiin oli lyhyt, mutta ytimekäs. Työt kutsuivat tekijäänsä ja siksi pidin kiirettä. Oli monta mielenkiintoista pöytää, joihin olisin halunnut syventyä syvällisemmin; olisin kääntänyt, vääntänyt, tutkinut saumoja, materiaaleja ja löytänyt pätevän syyn, miksi ne lähtevät mukaani. Jos lähtevät. Tein heräteostoksen. Enkelikellon.  Änglaspel . Uudelleen henkiin herätetty 80-luvun metallinen kynttiläteline, jossa roikkui enkeleitä. Siihen mahtui neljä pitkää ja kapeaa kynttilää, joiden liekit saivat enkelit pyörimään,  hiljalleen.  Ei saanut mennä liian lähelle, etteivät  letit  syty palamaan. Eikä saa koskea! Katsella sai ja se oli pyöriessään  tosi hieno .  Miten ne enkelit osasivat liikkua? Uudessa versiossa enkeleiden tilalla on lumihiutaleita, mutta teline vain yhdelle tuikulle. Mutta edelleen se pyörii,  hiljalleen . Käärin sen pakettiin ja vien  isoäidille , jolla oli se alkuperäinenkin. Joka aina teki mulle  letit .   Enkelik

tänä vuonna toivoisin lahjaksi: -  Lämpimät Uhana Design :n legginsit. Aivan välttämättömät melkein koko vuoden fillaroivalle mekkotytölle.  -  Coston  hatun, sellaisen kun kaikilla muillakin on. Itse tajusin vasta pari viikkoa sitten , että se pukee mua. -  Uudet tennarit. Minna Parikat . Ne missä on ne korvat. Aivan megakivat pyöräillessä. - Ja uudet tyynynpäälliset sohvalle. Saanalta ja Ollilta . Olen ollut  tosi  kiltti. Lupaan olla sitä jatkossakin. Jenni Tiedän, että tämä menee mainostamisen puolelle, mutta ensi viikonloppuna Pakkahuoneella pidetään perinteinen jouluinen Designtori, joista saa noita munkin toivomia lahjoja ja paljon muuta suomalaista muotoilua. Tapahtuman järjestää Design on Tampere . Suosittelen lämpimästi!

Seurasin itsenäisyyspäivän vastaanottoa vain toisella silmällä, joten mitään mittavaa analyysiä en pysty puvuista tekemään. Jos nyt kolme päivää myöhemmin osaan mielessäni yhdistää puvun, sen kantajan ja suunnittelijan, niin näistä pyhistä kolminaisuuksista jäivät parhaiten mieleen Teemu Muurimäki, Outi Les Pyy ja Stella McCartney. Mainitsen tietenkin ensin suunnittelijan, koska hän tekee suurimman työn ja linnan juhlat ovat usein se näytön paikka. Näiden kantajina toimivat Jaana Pelkonen, Satu Taiveaho ja Elina Kiikko. Kyseiset ladyt on useina vuosina rankattu illan kuningattariksi tai ainakin juhlien "Top 10 -listoille". Eikä suotta!  Kauniita olivat nytkin, vaikka suuri WOoooW!-elämys jäi kokematta.  Näissä kolmessa kokonaisuudessa on yksi yhtenäinen piirre, joka osoittautuu eri tavalla, mutta jota suuresti arvostan: kierrätys.  Teemu Muurimäki on alunperin suunnitellut puvun Suomen Eurovision laulukilpailuihin 2007, mutta hyvän designin ja  ajattomuutensa ansiosta on

Kulunut viikko on ollut syksyni synkimpiä. Muutaman haikean uutisen lisäksi päivittäiset pimeän yliannostukset painavat kehossa ja valottomuus tekee hieman hulluksi. Jopa minut, vaikka rakastan hämärää ja vaikka vanhemmiten olen alkanut ihastella myös marraskuun harmaita sävyjä. Mutta rajansa kaikella . Onneksi ollaan loppusuoralla! Mutta löytyi hetki valoakin . Oman olohuoneeni ikkunasta...   Jonkun toisen olohuoneista... Täysikuusta kaupungin yllä... Ja Itsenäisyyspäivän ilotulituksesta. Maailman kaikkeuden turhinta mutta myös tarpeellisinta hömppää! Viikko sitten Suomesta tuli askeleen tasa-arvoisempi uuden avioliittolain myötä. Toinen mielenkiintoinen ja piristävä uutinen oli  tämä . Yhä useammat suomalaiset tekstiilivalmistajat siirtävät tuotantonsa Eurooppaan.  Lähemmäksi . Jo oli aikakin. Olen jo vuosia pyrkinyt välttämään  Made in China- tai Muu Kauko-idän maa-  etiketillä varustettuja vaatteita. Omatunto kun on ollut  niin  ni

Täällä blogien ihmeellisessä maailmassa, juuri tämän syksyn aikana joka toinen seuraamani bloggari näytti muuttavan syksyn satonsa likööriksi. Lämpenin näihin likööriohje-postauksiin hitaasti, mutta näköjään sitäkin varmemmin, koska nyt vähän harmittaa, että kaikki poimimani viinimarjat ja mustikat päätyivät pakastimeen ennen kuin sisäinen liköörinkeittäjäni astui esiin.  Mietin asiaa vielä uudestaan poimittuani puolukoita, mutta jostain syystä puolukkalikööri jo sanana särähti korvaani karvaalta, vanhanaikaiselta, tyylittömältä ja kornilta. Jotenkin niin epätrendikkäältä. Ensi vuonna olen kenties päässyt jo tämän ennakkoluuloni yli ja minulla on oma puolukkalikööritila Willa Laina Mariassa sekä pieni likööripuoti. Järjestän myös erilaisia liköörinmaistajaisia ja siihen liittyvää oheistoimintaa kuten liköörikonvehtien valmistuskursseja ja likööripullonpuhallus- ja koristelutekniikkakursseja. Laina Marian kunniaksi valmistaisin lakkalikööriä:                          Licor de Mo

Tunnen piston sydämessäni, sillä Kummipoikani ei ole vieläkään saanut elämystään , vaikka synttäreistä on jo aikaa. Uskon kuitenkin, että hyvää kannattaa odottaa. Oikeanlainen tapahtuma  oikeaan aikaan löytyy kyllä. Sen sijaan K ummitytön  kanssa elämysten etsintä on huomattavasti helpompaa.  Emme olleet edes suunnitelleet lähtevämme hakemaan mitään ihmeellistä, tavallinen lauantai oli vaan oikein mukava. Turismia kotikulmilla. Päivä alkoi brunssilla  Klubilla , jonka ainoa miinus oli lämpimien ruokien kasvisvaihtoehto. Sitä vaihtoehtoa kun ei ollut. Koska kaikkea muuta oli riittävästi, unohdin huomaamattani koko jutun.                                                                                                                                    Kiersimme  yhden  jos  toisenkin  kirppiksen sekä  Second hand storen . Emme jättäneet väliin myöskään  Omb:tä  emmekä  Supermukavaa . Kahden viimeksi mainitun jälkeen halusin palata vuosia taaksepäin

Innostuin ostamaan chian siemeniä. Ne kun nyt ovat sitä kuuminta hottia. Ovat kai olleet jo hetken aikaa, mutta en ole kovin innokas juoksemaan pää kolmantena jalkana trendien perässä. Trendikäs kun on harvoin tyylikäs. Mutta tunnustan, että joitakin trendejä joskus hieman sivusilmäilen. Ensimmäinen maistelu oli juuri sellainen kuin trendit yleensä, täysin mauton ja ei ainakaan mun juttu! Maidossa turvotetut siemenet muistuttivat lähinnä sammakonkutua tai isorakeista, geelimäistä kuorintavoidetta ja maistuivat...  Ei miltään.  Ei yhtään miltään! Geeliä tosin voi käyttää vaikka rahkan, puuron tai smoothien sekaan. Tähän asti paras, yksinkertaisin ja helpoin resepti löytyi  Chococili-blogista .  (Seuraamieni ruokablogien listaykkönen tällä hetkellä!)  Siemenet liotetaan kookosmaidossa ja lisätään vähän ananasta. Maistuu ihan kesälle tai Karibialle. Iholle voi nousta kaukokaipuu.                                                                 Jos nou

Jos kesäiltaisin  Näsijärvi on akvarellia, samettia ja elämä muutenkin taivaanrannanmaalaamista, syksyllä samasta paikasta saa kaiken irti parhaiten niin yksinkertaisella asialla kuin juoksulenkki. Nyt syksyn mittaan olen alkanut iltaisin tehdä paluuta rannalle unohtaakseni kaiken mahdollisen maailman turhuuden ja stressin. Ja taatakseni itselleni kunnon yöunet. Kun pääsee vauhtiin, on vain minä, askeleet ja totaalinen flow. Voisin juosta Tulimaahan asti.                                                             Opettelin juoksemaan asuessani Hampurissa. Elbe -joen ranta oli ideaalinen aloituspaikka tälle harrastukselle ja alkuvaiheessa elämä siellä sen verran vierasta, että oli oikea hetki aloittaa myös uusi aktiviteetti. Ja koska Elbe -joen rannalla juokseminen näytti olevan monen muunkin intohimo, päätin itsekin kokeilla. Saksalaismiehet juoksivat pitkin harppauksin, pitkiä kun ovat ja aina, aina hymyillen :) :) :) :) Satoi tai paistoi, saksalainen juoksee ja h

Löysin Instagramista ihanan inspiroivan, virkkaukselle omistautuneen puolalaisen taiteilijan. En tiedä, miten tunnettu tapaus on kyseessä, mutta en ole itse törmännyt häneen aikaisemmin. Olek NYC- merkin takaa toimiva Agata Oleksiak pystyy näköjään virkkaamaan kirjaimellisesti mitä vaan. Sivuilta löytyy ihan käsittämättömiä juttuja, kuten ostoskärryjä, viinirypäleitä, puunrunkoja. Jos menee liian utopistiseksi, niin vilkaise video   tästä . Tälläisissä tapauksissa en voi ihailematta toisen intohimoa ja hulluutta luoda kokonainen (virkattu) maailma. Itselleni ainakin tällä hetkellä erittäin tarpeellinen esimerkki, kun yritän kuunnella sydämen ja intohimon ääntä. Haluan itsekin luoda kokonaisen maailman.  Kaunein näistä on mielestäni kultainen merenneidon luuranko . Jostain syystä lämpenin muutenkin näille pääkalloille. Olen jo vuosikausia halunnut kotiini jonkinlaiset koristepääkallot, jotka saisi nostaa esille kuolleiden päivänä,  el dia de los muertos,  eli siis tänään ja huo