Torson takana

Parin viikon seikkailemisen jälkeen oli aika lähteä kohti kotia. Nousin  Granadasta   bussiin klo 13.00 ja viiden tunnin päästä olin Costa Rican puolella. Bussi lähti minutilleen ajoissa ja se oli kaikin puolin siisti ja kaiken lisäksi tältä vuosikymmeneltä. Quatemalan koominen ja kaoottinen bussiliikenne oli enää hämärä muisto vain!   Edellisestä kerrasta,  matkatessani Guatemalasta Nicaraguaan ,  oli mieleeni jäänyt myös rajaylityspaikkojen ankeus ja hieman pelottava tunnelma , mutta siirtyminen Nicaraguasta ja Costa Rican puolelle tapahtui nopeasti ilman suurempia toimituksia ja odottamisia. Turvallisuuden tunnetta varmasti loi myös tieto siitä, että nämä kaksi maata ovat Väli-Amerikan turvallisimpia maita toisin kuin Guatemala, Salvador tai Honduras ja se, että tein matkaa päiväsaikaan. Wc-paperia ei tässäkään bussissa ollut ja Wi-fi ei toiminut koko matkan aikana, mutta mielestäni nämä olivat melko pieniä ongelmia. Viimeksi mainittu ketutti siinä mielessä, että en ollut var

Välttääkseni päiväni pakollisia välttämättömyyksiä, kuten työhakemusten tekemistä, konmarointia, siivoamista ja kaikkea muuta mahdollista, sain päähäni uudistaa blogin ulkoasun. Tämä on pyörinyt mielessäni jo pitkään, mutta tänään totesin olevani niin totaalisen kyllästynyt vanhaan versioon, että tartuin toimeen.     Mitäs tykkäätte? Tietenkin kuvittelin, että siihen menee maksimissaan tunti kallisarvoisesta ja tehokkaasta aamupäivästäni, mutta tunti näyttää muuttuvan päiväksi, ehkä kahdeksi, jopa kolmeksi. Uuden pohjan ja värityksen tallennettuani huomasin, että kuvat jäävät liian pieniksi ja ne eivät muutu oikeankokoisiksi itsestään. Tämän vuoksi myös teksti asettuu välillä minne sattuu. Seuraava pakollinen välttämättömyys onkin kuvien koon muuttaminen oikeaan muotoon.  Pahoittelut! Korjaan asian muutamassa päivässä. Mutta blogissa mennään nyt sitten roosalla, nähtäväksi jää miten kauan. Olen huomannut, että visuaalisena ihmisenä kaipaan Väli-Amerikan reissultani enite