Matkapäiväkirja: Liberia ja Playa del Coco, Costa Rica

Parin viikon seikkailemisen jälkeen oli aika lähteä kohti kotia. Nousin Granadasta  bussiin klo 13.00 ja viiden tunnin päästä olin Costa Rican puolella. Bussi lähti minutilleen ajoissa ja se oli kaikin puolin siisti ja kaiken lisäksi tältä vuosikymmeneltä. Quatemalan koominen ja kaoottinen bussiliikenne oli enää hämärä muisto vain! Edellisestä kerrasta, matkatessani Guatemalasta Nicaraguaanoli mieleeni jäänyt myös rajaylityspaikkojen ankeus ja hieman pelottava tunnelma, mutta siirtyminen Nicaraguasta ja Costa Rican puolelle tapahtui nopeasti ilman suurempia toimituksia ja odottamisia. Turvallisuuden tunnetta varmasti loi myös tieto siitä, että nämä kaksi maata ovat Väli-Amerikan turvallisimpia maita toisin kuin Guatemala, Salvador tai Honduras ja se, että tein matkaa päiväsaikaan.



Wc-paperia ei tässäkään bussissa ollut ja Wi-fi ei toiminut koko matkan aikana, mutta mielestäni nämä olivat melko pieniä ongelmia. Viimeksi mainittu ketutti siinä mielessä, että en ollut varannut mitään yöpaikkaa seuraavasta kohteestani ja en edes tiennyt mitä päätepisteessäni olisi tarjolla. Olin ajatellut käyväni läpi eri vaihtoehtoja bussimatkan aikana, mutta Wi-fitomana jouduin jättämään tulevaisuuteni tyystin Herran haltuun. Soimasin itseäni tästä hetken, mutta se ei muuttanut asiaa miksikään ja siksi katsoin parhaaksi ihailla maisemia ja välillä uppoutua kirjaan.






Costa Rican puolella jäin Liberiaan ja taksikuskin avustama löysin halvan hotellin. Huone oli ahdas ja kuuma, mutta ajoi asiansa, koska tarkoituksenani oli yöpyä siellä vain pari yötä. Tässä vaiheessa matkaa olin jo niin poikki ja väsynyt etsimään uusia seikkailuja, että ainoa asia mitä halusin oli pötkötellä beachillä. 










Liberia on Guanagaste -alueen, eli Costa Rican koillisosan suurin kaupunki. Siitä käytetään myös nimeä Valkoinen kaupunki, mikä tulee sen rakentamiseen käytetystä valkoisesta sorasta. Ja kyllä! Liberia on haamumaisen valkoinen. 

En löytänyt Liberiasta mitään erityistä, merkittäviä nähtävyyksiä tai hienoja museoita. Kaupunki toimiikin paremmin lentokenttänsä vuoksi jonkinlaisena välietappina, missä turistit viettävät vain yhden yön jatkaakseen seuravana päivänä matkaansa. Guanacasten maakunta sen sijaan tarjoaa vaikka tekemistä jä nähtävyyksiä mielin määrin.








Guanacaste on Costa Rican lämpimintä aluetta, ja Tyynenmeren lukuisat rannat houkuttelevat surffareita. Lähiseudulta löytyy useampi luonnonpuisto, vesiputouksia ja ainakin yksi aktiivinen tulivuori. Alueen eksoottinen luonto tarjoaa vaikka mitä nähtävää ja erilaisia retkiä on tarjolla todella paljon. Aikaa kannattaa kuitenkin varata, koska myös hintaskaala vaihtelee melkoisesti ja moneen paikkaan pääsee myös itsenäisesti. 

Itselleni tällä lyhyellä paluumatkalla tutuksi tuli vain Playa del Coco, joka sijaitsee noin puolen tunnin bussimatkan päässä Liberiasta. Tyynenmeren beachille tyypilliseen tapaan ranta on tummaa, karkeaa ja kovaa hiekkaa. Playa del Coco jää isojen kallioiden väliin ja aallot olivat rauhallisempia ja tunnelma jotenkin kotoisampi kuin edellisellä rantaretkellä Leónissa. Iltapäivästä nousuvesi valtasi rannan. Nousuvedessä on minulle jotain ihanan eksoottista, tulen muistamaan sen varmaan aina. 

Ylempää rantaa löytyy lukuisia ravintoloita, pieniä putiikkeja ja matkatoimistoja. Nicaraguan jälkeen Costa Rica tuntui kalliilta, toki turistialueella kaikissa hinnoissa oli myös oma turistilisänsä. Eritoten rantaputiikeissa myytävät mekot ja bikinit olivat todella hienoja, mutta hintataso samaa kuin Suomessa. Ruoassa hinnan heitto ei sinänsä haitannut, koska retkeni jälkeen totesin, että parhaan ruoan tällä matkalla on ehdottomasti tarjonnut Costa Rica.












Tässä vaiheessa matkaa valokuvaus ei juuri inspiroinut. Ainoa paikka minkä jaksoin tallentaa oli Playa del Coco. Kaikki nämä kuvat siis sieltä.  




   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016