Matkapäiväkirja: León, Nicaragua

Viivyin Leónissa kolme päivää. Guatemalan ja eritoten Lago Atitlánin fressin vuoristoilman jälkeen León oli todella, todella kuuma. Lämpötila nousi päivisin reippaasti yli +30°, eikä se yölläkään siitä juuri laskenut. Tuuletin pyöri läpi yön, puhaltaen lämmintä ilmaa. Enemmän huonetta viilensi sen kolina ja tieto siitä, että laite on päällä.





León on perustettu 1524. Siirtomaa-ajasta muistuttavat kaupungin reunamilla kohoavat muurien rauniot sekä ympäri kaupunkia sijaitsevat vanhat kirkot, joita löytyy yhteensä peräti 16. Ne ovatkin muutaman museon lisäksi paikan mielenkiintoisimmat nähtävyydet. León on melko pieni, asukkaita löytyy vajaa 200.000 ja keskustassa on helppo kierrellä kävellen. Leoniin on perustettu myös maan ensimmäinen yliopisto 1812. 

Väli-Amerikassa siirtomaa-aikaisten kaupunkien keskustat ovat siistejä neliöitä ja karttaa katsoessa kadut menevät millilleen suoraan. Myös León on samanlainen, paitsi että kaduilla ei ole nimiä eikä aina edes numeroita. Aluksi se tuntui hieman hullulta, mutta vähittelen minulle aukeni, että jokaiselle paikalle on kuitenkin selitys ja reitti, yleensä jostakin maamerkistä lähtien. Oma majapaikkani sijoittui Teatterilta kaksi korttelia itään, sitten puoli korttelia etelään. Sininen talo vasemmalla.

Selvää, kun sen oppii!

Nicaraguaa pidetään Costa Rican lisäksi yhtenä Väli-Amerikan turvallisimpina maana. En kokenut oloani turvattomaksi, kuljin ihmisten ilmoilla kiertäen kaukaa pimeät ja tuntemattomat syrjäkujat ja pidin kassistani kiinni. Kaikissa majapaikoissa minulle tehtiin hyvin selväksi, että ovet tulee pitää aina lukittuina. Massiivisin asein varustettuja vartioita näkyi vähemmän kuin Guatemalassa.






León, kuten Nicaragua ylipäätään, yllätti edullisuudellaan. Kaikki oli käsittämättömän halpaa. 

Leónista löytyy paljon kirppiksiä, ropa americana, kuten Väli-Amerikassa asia ilmaistaan. Tarjontaa oli todella paljon ja sen joukossa myös erittäin huonolaatuisia tuotteita. Joissakin liikeissä rekit on ahdettu niin täyteen, että sieltä oli vaikea löytää yhtään mitään ja niiden plärääminen tuntui ajanhukalta. Ulkomaalaisena sain helposti myös myyjän hengittämään niskaani ja ystävälliseksi tarkoitettu palvelu kääntyi tyrkyttämiseksi. Nicaraguassa löysin itsestäni kunnon vanhan liiton materialistin. Kun kaikki oli niin edullista, teki mieli vaan ostaa ja ostaa. Sinänsä ristiriitaista, koska Suomessa en juuri koskaan osta mitään. Shoppailuani rajoitti pieni matkalaukku ja tieto siitä, että matkani jatkuu Costa Ricaan asti maitse. Hiljensin sisäistä konsumistiäni erilaisin mantroin: mitä kevyempi kassi, sitä mukavampi matka tai mitä painavampi reppu, sitä lujempaa mennään!   

Jälkikäteen ajatellen olen ostanut järkevästi. Kaikki ovat käytössä, paitsi muutama kesämekko, joille Suomen kesä ei ole vielä antanut tilaisuutta esittäytyä. 

Löysin kaksi mielenkiintoista paikallista Design -laukkukauppaa: JBernhard Designs ja Juanmarcos Design. Nicaraguassa nahkatuotteet jos mikä, ovat todella edullisia ja laadukkaita. Jälkimmäiseltä ostin pienen käsilaukun ja maksoin siitä ruhtinaalliset 16 €. Laukusta on tullut jonkinlainen paras kaverini ja se on käytössä lähes päivittäin. 











                 
Kirppisten lisäksi Leónissa oli vilkas yöelämä ja mielenkiitoisia baareja / discoja. Lyhyen oleskeluni aikana en ehtinyt nähdä siitä puoliakaan, mutta asia oli selvästi havaittavissa käppäillessäni iltamyöhään keskustan katuja. 

Yksi lauantai-iltani bilepaikoista oli La Olla Quemada, tuona iltana latinorytmein täytetty baari, missä on myös tanssilattia. Samalta kadulta ja lähikortteleista löytyy myös muita vastaavia illanviettopaikkoja. 

Viihtyisä ja edullinen, tosin ei ihan paikallinen, aamiaispaikka sijaitsee keskustassa ja kulkee nimellä Pan & Paz. Paikassa saa ranskalaistyylisiä annoksia aamiaisista salaatteihin ja sandwicheihin. 






Se, mistä Leónissa en eritoten pitänyt oli rantaelämä. Mercadito de Sutiabasta pääsee bussilla Las Peñitas -rannalle puolessa tunnissa. Tämä Sutiaban tori sijaitsee kaupungin länsipuolella, noin 15 min. kävelynmatkan päässä keskustasta. Virallisia aikatauluja ei ole ja itse satuin nousemaan bussiin aivan liian aikaisin. Kuumassa bussissa odottaminen ei ole niitä matkan kohokohtia. En ollut yksin, vaan samaan suuntaan liikkuvia seuralaisia oli penkit ja käytävä täynnä. Onneksi olin ottanut mukaani vettä ja viereen sattui istahtamaan mukava, paikallinen jäbä juttuseuraksi. Bussit ovat melko samanlaisia kuin Guatemalassakin, mutta liikenne vaikutti rauhallisemmalta ja tiet olivat melko tasaisia ja suoria.

Beachille vievä rantatie oli melko likainen. Kadun varrelta löytyi turisteille suunnattuja hotelleita ja ravintoloita, mutta näiden väliin jäi yhtä paljon myrskyissä tuhoutuneita, karuja rakennusten raunioita. Tämä teki maisemasta epäsiistin.  
Itse rannalla, aallot olivat kovia ja korkeita. Kun nousin vedestä, olin yltäpäältä hiekassa. Beachilla kuljin bikineissä, kuten muutama muukin naispuolinen turisti. Paikalliset taas pukeutuvat paljon peittävämmin. Koin epämukavana miespuolisten katseet ja kommentit. Taskuvarkaiden pelossa en pystynyt irrotautumaan repustani. Rantalöhöilyni jäi tuona kertana varsin lyhyeksi. 

Matkaoppaissa ja -sivustoilla Las Peñitas ja Peneloya -beachit saavat runsaasti kehujakin ja uskon, että ajan kanssa sieltä voisi löytyä myös rauhallisempia rantapoukamia. 








Oma kokemukseni Leónista jäi hieman pinnalliseksi hengailuksi. Hektisen Guatemalan ja pitkän matkan jälkeen olin väsynyt ja Nicaraguan tukahduttava kuumuus ei todellakaan parantanut fiilistäni. Jälkikäteen ajatellen, pirteämmässä mielentilassa olisin voinut saada paikasta irti enemmänkin, mutta nyt mentiin näillä eväillä. 

Leónista matkani jatkui Granadaan. Edullinen bussilippu löytyi Nicatime -matkatoimistosta. Sama paikka järjestää myös erilaisia ekskursioita ja kiertoajeluita lähiseudun nähtävyyksiin.

Granadasta enemmän jossakin tulevassa postauksessa!            

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016