Matkapäiväkirja: Las Isletas, Masaya ja Mombacho, Nicaragua

Granadassa tein lähiseuturetkiä. Tai jos ihan rehellisiä ollaan niin kolusin alueen suosituimmat nähtävyydet, ne tyypillisimmät turistirysät. Ensimmäinen ja myös kaunein ja mielenkiintoisin oli Las Isletas, Nicaraguajärvessä sijaitseva saaristoalue. Näitä pieniä saaria on yhteensä 365 ja osa niistä on aivan miniatyyrejä. 







Saariston kerrotaan syntyneen noin 10.000 vuotta sitten lähellä purkautuneen tulivuoren, Mombachon, laavakivistä. Saaria hallitsee runsas ja eksoottinen kasvillisuus, samoin sieltä löytyy myös erikoisia lintulajeja. Yksi saari on tunnettu apinoistaan ja onkin nimensä mukaisesti Isla de los Monos (Apinasaari). Maisema on kaunista ja rauhoittavaa kaikessa vihreydessään. Lisäksi järvellä puhaltava lämmin tuulenvire toi virkistävää vaihtelua Granadan tuskaisen tukahduttavaan kuumuuteen.  

Osa saarista on yksityisomistuksessa. Joissakin asuu vielä alkuperäistä intiaaniväestöä. Suurimmista löytyy hotelleja ja ravintoloita, joistakin jopa kauppojakin. Pienimmillä saarilla saattaa olla vain yksi talo jonkun (hyvätuloisen) kakkosasuntona. Pysähdyimme retkikuntani kanssa yhdelle tällaiselle yksityissaarelle ihan uteliaisuudesta. Saari on kuulemma jonkun japanilaisen omistama, mutta hän ei ole käynyt siellä kymmeneen vuoteen. Talo oli ränsistynyt, yksinäinen hökkeli ilman mitään elämää.






Oman matkani saarille järjesti Leo Tours Comunitarios. Retki kesti parisen tuntia ja siihen kuului itse veneily ja sen lisäksi pysähdyimme yhdellä saarella nauttimassa jääkylmän ja taivaallisen Piña Coladan. Saarella myös pulahdin uima-altaaseen. Retkeni oli tiiviin aikatauluni vuoksi lyhimmästä päästä, mutta sama toimisto järjestää saaristoon myös pidempiä matkoja. Niihin voi toiveidensa mukaan sisällyttää esim. kalastusta, ja lounastauon jonkun saaren ravintolassa. Jos on aikaa ja taitoa, niin saaristoa voi lähteä kiertelemään myös kanootilla. 

Isla de los Monos


Mombacho -tulivuori Nicaraguajärveltä katsottuna




Toinen retkeni vei minut Masaya -nimiseen pikkukaupunkiin ja siellä paikalliselle käsityöläistorille: Mercado de Artesanías de Masaya. Nimestäkin voi päätellä, että paikasta löytyy perinteisiä Nicaragualaisia käsitöitä laidasta laitaan. Tuotteita löytyi keramiikasta kenkiin, rannekoruista riippumattoon ja kaikkea mahdollista näiden väliltä. Basaari oli siisti ja tarjonta suurimmaksi osaksi laadukasta, jotkut tuotteet ehkä hieman kalliita verratuna Nicaraguan halpaan hintatasoon. 

Olin tässä vaiheessa itse niin kyllästynyt shoppailemiseen ja materialistikin minussa jo tyytyväinen kaikkeen löytämäänsä, joten siinä mielessä en enää oikein jaksanut innostua tästä kohteesta. Mercado kannattaa käydä katsomassa, jos on muutenkin Masayan kaupungissa ja jos haluaa ostaa esim. kaikki matkamuistot yhdestä paikasta. Torilla järjestetään välillä myös isompia tapahtumia ja esityksiä. 

Ostin muutaman tuliaisen ja lopuksi aikaa istahdin basaarin penkille ihmettelemään maailman menoa ja odottelemaan siirtymistä seuraavaan kohteeseen. 



Mercado de Artesanías de Masaya





Viimeisin kohteeni, joka sisältyi samaan retkeen Mercado de Masayan kanssa, oli Mombacho -tulivuori, jota jo veneretkellä Nicaraguajärvellä ihastelin. Se on Granadan lähellä sijaitsevista tulivuorista ainoa aktiivinen. En missään vaiheessa matkaani oikein innostunut näistä tulivuorista, vaikka niitä oli jokaisen vierailemani Väli-Amerikkalaisen kaupungin laitamalla. Tässä vaiheessa puski päälle kuitenkin ajatus, että onhan yksi sellainen nyt pakko nähdä, kun täälläpäin ollaan!

Retken tein illalla, pimeyden laskeuduttua, laiskasti minibussilla. Tämä siksi, että kyseessä on aktiivinen tulivuori ja vain pimeässä voi kunnolla nähdä sen tulisen kraaterin. Olihan se vaikuttava, hämmästyttävä ja ainutlaatuinen näkemys. 

Se, mistä en tässä retkessä pitänyt oli juuri se itsekin harrastamani turistimaisuus. Ensin minibussissa odotimme sisäänpääsyä tulivuorialueelle. Sinne saavuttuamme jonotimme pääsyä tulivuoren suuaukolle nähdäksemme tämän spektaakkelimaisen valo- ja lämpöilmiön. Aikaa viimeksi mainitulle oli rajalliset 15 min. koska vierailijoita oli varmasti useampi sata. Mombacho -tulivuori ja sen lähiseutu ovat rauhoitettua luonnonpuistoaluetta ja autolla paikalle saapuva ihmismassa tuntui siinä tilanteessa hieman ristiriitaiselta. Mutta tämä tuli nyt nähtyä näin.  

Retken voi tehdä tulivuorelle myös kävellen, kovin korkealle ei tarvitse mennä, vain 1345 metriä. Reittejä on useampi ja matkalla voi poiketa vaikka luomukahvitilalle ja perhos- tai orkideapuistoon.

Mombacho -tulivuori


Yleisesti ottaen minulle jäi Nicaraguasta ja sen asukkaista  positiivinen kuva. Palaisin sinne mielelläni ja eritoten kiinnostaisi nähdä maan itärannikko. Tällä kertaa en kuitenkaan päässyt näkemään enempää ja matkani jatkui seuraavana aamuna kohti Costa Ricaa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016