Matkapäiväkirja: Suolan ja meriveden tuoksuinen paluu tulevaisuuteen

Palasin viikko sitten kotiin. Junan ikkunasta tuijotin verkkaisesti laskeutuvaa räntäsadetta ja harmautta. Ihollani tunsin edelleen Havannan metelin, pölyn ja Karibianmeren suolan. Olinhan vielä kaksi päivää ennen makoillut rannalla, juuri sellaisella idyllisellä, mitä esitellään matkaoppaissa. Sellainen, missä valkoinen, hieno hiekka tarttuu varpaisiin ja läpikuultava, turkoosin sininen merivesi lyö aaltoja rantaan. Paluu todellisuuteen oli väistämätön, mutta olisin tehnyt mitä vaan, jotta saisin hidastettua sitä.





Vapun vietin neljän seinän sisällä. Kaikki muut kokoontuivat toreille ja iloitsivat auringonpaisteesta. Kävin kaupassa, kaipasin aurinkoa, joka lämmittää tai paremminkin polttaa. Tunsin jonkinlaisen kulttuurishokin hengittävän niskaani. Taistelin vastaan, olenhan elänyt tämän aikaisemminkin paljon pahimmissa puitteissa.








Järjestin kotiani, joka oli jäänyt tyhjäksi vuokralaisen lähdettyä. Matkallani en oikeastaan kaivannut mitään muuta kuin asuntoani; omaa sänkyä ja petivaatteita, pöytää, jonka äärellä syön, teen "toimistohommia", täytän luonnoskirjaa. Omaa kylpyhuonetta ja yhden hengen keittiötäni.

Pääni ja läppärini ovat täynnä muistoja ja ideoita. Eritoten viimeksi mainitut haluaisin viedä mukanani tulevaisuuteen. Miten? Se onkin sitten kysymys erikseen.





Matkallani tein vain yhden postauksen. Enempään en pystynyt. Oli liikaa muuta tekemistä, liikaa uutta mistä kirjoittaa, liikaa valokuvia, liikaa meteliä. Välillä ei ollut nettiyhteyttä, tai ei vain huvittanut. Tämän vuoksi tulevat postaukset tulevat sisältämään matkamuistoja.

Tämän postauksen kuvat ovat Havannasta, Playa de Mar Azulista ja Santa Mariasta. Havannassa kävin kahdesti, sekä mennessä että tullessa. Paikka vei sydämeni, ja palaan Kuubalaisiin tunnelmiin varmasti vielä monta kertaa.









Pieni vinkki Kuubaan matkaaville: Havannassa rannalle pääsee helposti. Parque Centralilta lähtee turvallinen turistibussi, joka menee suoraan beachille ja maksaa n.10 cuc., meno-paluu. Bussit lähtevät puolen tunnin välein. Viimeinen bussi takaisin keskustaan lähtee klo.18.00. Vaikka rannat ovat lähellä toisiaan on Santa Mariassa enemmän turisteja ja Playa Mar Azul on Havannalaisten suosima.


"Colectivot" lähtevät tämän muinaisen veturin edestä. 





Rannalle pääsee myös paikalliseen tyyliin, joka on tietenkin coolimpaa, hauskempaa ja hyvässä lykyssä halvempaa kuin turistibussi. Rautatieasemalta lähtee colectivo, mikä tarkoittaa täyteen pakattua taksia tai bussia. Näillä ei tietenkään ole aikataulua; lähdetään sitten kun auto on tarpeeksi täynnä tai kun hinnasta päästään sopuun. Matka kestää noin puolisen tuntia ja taksi jättää sinut lähelle rantaa. Takaisinpäin tullessa ei ole varsinaista bussiasemaa, vaan kyyti bongataan tienvarresta. Usein paikalla on muitakin saman ongelman kanssa, joten lyöttäydy rohkeasti heidän seuraansa. Kuubalaiset ovat yleisesti ottaen hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Tinkiminen kannattaa, koska Kuubassa turisteilta pyydetään lähes aina enemmän kuin mitä mikin todellisuudessa maksaa. Mennessäni Playa del Mar Azuliin paikallisen ystävän kanssa, matkat maksoivat 2 cuc. henkilöltä / suunta. Takaisinpäin tultaessa pysäytimme viisi autoa; ensimmäisen matkan hinta olisi ollut 8 cuc. / nuppi, seuraava 7 cuc. jne. Vaatii tietenkin kärsivällisyyttä odottaa 2 cuc. autoa, mutta Kuubassa ei tunneta kiirettä.









Myös ruoka Playa del Mar Azulissa oli edullista. Noin kahdella cuc:lla söimme mahamme täyteen. Mikä kummallisinta, sain riisiä ja kaalisalaattia ilman lihaa. Kasvissyönti on Kuubassa outo ilmiö, eikä sinänsä ihme, koska paikallisille ruoka on muutenkin kortilla.

Palvelu pelaa ihan rannalle asti, ainakin juomapuolta tarjotaan vähän väliä. Suosittelen kokeilemaan rommia kookosvedellä, joka tarjoillaan suoraan pähkinästä. Niissäkään ei hinta päätä juuri huimaa; 1-2 cuc. / pähkinä.




Kuvat Playas de Oeste: Santa Maria ja Playa de Mar Azul (lisätietoa ainakin Tripadvisorista)   

  

   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016