Matkapäiväkirja: Guatemala City, Guatemala

En lähtiessäni Suomesta ajattelut käydä Guatemalassa. Costa Ricasta pohjoisemmaksi suunnittelin piipahtavani Nicaraguassa ja ehkä El Salvadorissa. Tälläkin kertaa se oli Juan Carlos, joka - kuten teki jo yhden aikaisemmankin kohteen kanssa -  suositteli Guatemalaa. Costa Ricasta sinne pääsee lentäen vajaassa parissa tunnissa. Matka on mahdollista tehdä myös bussilla; Costa Ricasta ainakin Ticabus lähtee päivittäin pariinkin otteeseen kohti Quatemala Cityä, samoin nicaragualainen Transportes del Sol. Bussilla matka San José - Guatemala City on todella pitkä, 40-63 tuntia, joten kannattaa ehkä miettiä mahdollisia välietappeja. Rajanylitykset hidastavat kulkua ja aikataulut muuttuvat epämääräisemmiksi, mitä ylemmäksi mennään. Itse tulin Guatemalaan lentäen, koska Momondosta löytyi budjetille sopiva n.70 € lento. Viivyin pari yötä pääkaupungissa ja jatkoin sieltä Guatemala Antiguaan.

Guatemalan kodin ikkunastani näkyi tulivuori.

Guatemala City, viralliselta nimeltään Nueva Guatemala de la Asunción, paikallisten kesken lyhyesti Guate, on jaettu 25:ta alueeseen (zona), joilla ei ole mitään loogista järjestystä. Kaupungin keskellä oleva zona 1 on ydinkeskusta ja siellä kadut on nimetty ja numeroitu selkeästi. Alueelta nro.10 ja 13 löytyy useita museoita. Selkeydestä huolimatta keskustan alue on iso, eikä sitä yhden päivän aikana pysty kiertämään. Ehdin ihailla keskusaukion vanhaa, siirtomaa-aikaista arkkitehtuuria, piipahdin paikallisella torilla ja muutamassa sattumalta vastaantulleessa kangaskaupassa. Keskusaukiolta lähtee shoppailukatu La Sexta - Kuudes katu- mistä löytyy pikkuliikkeitä ja kahviloita. Tunnelma keskustan kaduilla on kuin missä tahansa eurooppalaisessa metropolissa. Korkeat, historiaa huokuvat rakennukset ja suurkaupungin syke luovat kotoisan tunnelman. Katukuva on toisaalta myös yllättävän moderni. Ihmisvilinässä en tuntenut oloani turvattomaksi, vaikka välillä aseistetut vartiat ja poliisit tipauttivat pohjoiseurooppalaisen todellisuuteen. Turvallisuushenkilökuntaa on joka puolella ylen määrin ja kaikilla on aseet, vaihdellen käsiaseista kammottavan kokoisiin konekivääreihin. Tämän on tietenkin tarkoitus luoda turvallisuudentunnetta, mutta itselleni fiilis on lähinnä päinvastainen, varsinkin kun alan liiaksi miettimään, mihin heitä tarvitaan. Poliisia ei myöskään pidetä luotettavana ja tieto siitä jättää hieman kylmäksi.


Yllätyin Guatemala Cityssä sen käsittämättömästä tekstiilitarjonnasta. Aikaisemmin mainitsemani torin, Mercadon, yläkerta on täynnä pieniä kojuja, missä myydään perinteisen Mayakulttuurin mukaan tehtyjä vaatteita, koruja, kenkiä, asusteita ja mitä sitten koskaan niistä voikaan valmistaa.  Näitä perinteitä pitävät yllä intiaanit, joita Guatemalassa on vielä olemassa. Alakerrassa on myynnissä ruokaa ja päivittäistavaraa, niitäkin ylenmäärin. Sieltä löytyy myös useita lounaspaikkoja. Ateria yhdessä niistä oli pettymys; ruoka oli mautonta lukuunottamatta alkoholitonta piña coladaa. En tässä vaiheessa arvannut että sama kaava toistuisi useampaan kertaan. Quatemalalainen ruoka hävisi Costaricalaiselle mennnen tullen, mutta mehut missä tahansa Väli-Amerikan maassa ovat taivaallisia! Vastapoimituista hedelmistä ei todellakaan ole pulaa. 





Mercadon läheltä löytyy myös runsaasti länsimaalaista tyyliä edustavia putiikkeja kansainvälisine merkkeineen. Kaikki Suomen hintoihin verrattuna reippaasti halvempaa. Löysin myös todella monta kangaskauppaa ja muotoilija minussa ilmoitti olemassa olostaan.  
       
Kuljin matkat taksilla. Majapaikkani sijaitsi alueella nro.12, lähellä lentokenttää. Matkaan kului noin 30 min. Kotini oli suljetulla ja vartioidulla alueella, missä taksinkin tuli tunnistautua.


Kuvia minulla ei Guatemala Citystä juuri ole, vain muutama puhelimella otettu otos. Katsoin parhaaksi jättää järkän kotiin, kaikki kun varoittivat taskuvarkaista ja turvattomuudesta. Jos menisin toistamiseen Guateen, ottaisin kameran mukaan. Varoitukset ja neuvot saavat ainakin minusta itsestäni välillä liian tiukan otteen ja pelko päässäni kasvaa turhan suureksi, varsinkin jos olen täysin vieraassa paikassa. Puhun nyt jälkiviisaana ja onnekkaana, koska minulle ei matkallani tapahtunut juuri mitään vastoinkäymisiä. Varoituksista kannattaa toki aina ottaa vaari, ja pitää maalaisjärki messissä, mutta jonkinlaisia riskejäkin täytyy ottaa.


Bistro Saul La Sexta -kadulla. Täältä löytyi hyvää ruokaa, palvelua ja tunnelmaa. Lisätietoa linkissä Click!

Seuraavana päivänä lähdin Guatemala Antiquaan, joka oli virallinen kohteeni. Minulla oli onnea matkassa, koska sain sinne kyydin majapaikan omistajan isältä. Ovelta ovelle -kuljetus vieraassa maassa oli todella suuri apu. Lisäksi paikallisten näkemykset, kertomukset ja suositukset ovat aina yleensä parhaita.     

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016