Kylmästi kutittaa selkää

Tuntuu, että elän jossakin välimaaston puolivälin käännekohdassa. Pikkuhiljaa syksy voittaa jokavuotisen kamppailun kesää vastaan. Viime viikolla se otti melkoisen erävoiton, kun Näsijärven rannalle nousi myrsky. Myrskyillä on minuun valtaisa vetovoima; tuuli puhdistaa pään ja paskaiset ajatukset ja työntää salakavalasti eteenpäin. Mitä lähempänä rantaa, sen syvemmin ja tehokkaammin.











Tuntuu, että kesä jäi jonnekin elokuun alkupuolelle, joka oli ihan hetki sitten. Tein silloin itselleni uuden kesämekon, jonka suunnittelin laittavani vielä tänä kesänä päälleni. Menen se päällä Yyteriin, ajattelin. 

Yyteriin?!?! 

Yhtäkkiä koko juttu kuulostaa lähinnä vitsiltä, niin Yyteri kuin kesämekkokin. Nyt se roikkuu henkarissa oven karmissa. Se on kuin yhteen kertaan jääneet treffit; hyvä tyyppi, ei mitään vikaa, mutta ei nyt vaan lähtenyt, ehkä toisella kertaa. Haluaisin kokeilla sitä vielä, mutta tiedän varsin hyvin, että nyt on parempi odottaa oikeaa hetkeä.










Tuntuu myös, että kesä jäi kauniiseen kesäpäivään Willa Laina Marian huudeilla. Löysin aurinkoisen paikan, mikä vilisi sinisenään mustikoita. Poimin näitä kesän superfoodeja kokonaisen ämpärillisen, samalla kun iho keräili autuaan tietämättömänä kesän viimeisiä säteitä. Nyt kai pitäisi mennä poimimaan ne puolukat, mutta sehän olisi lopullinen askel syksyyn. Jospa kuitenkin vielä hetken pysyisi kesässä.






Kesä jäi säveliksi, basson jytkeeksi ja +50v. ikinuorten ilakoinniksi Eppujen keikalle Ratinaan, ikivihreäksi muiden hittien joukkoon. Ilakoin itsekin, tuntien itseni teini-ikäiseksi. Vähän harmitti, että vuonna 1985 olin niin pieni, etten oikein ymmärtänyt mistä kertoo Vuonna 85. En tosin edes halunnut. Dingo oli se juttu, tietenkin. Ei mikään Eppu Normaali.

Tähdet olivat puolellani, kun viimeisiä 40-v. konsertin lippuja jaettiin. Tai paremminkin tähdet ovat olleet puolellani, kun ystäviä jaettiin. Eräskin hoiti minulle lipun valmiiksi ennen kuin itse ehdin ajatella koko asiaa loppuun asti. Ja minähän aloin ajatella vasta kun lippuluukulle asetettiin kyltti: LOPPUUNMYYTY!

Eput ovat olleet olemassa aina. Tuntuu, että jotkut ystävyydetkin. Mutta miten sama aaltopituus ja kemia joidenkin kanssa pysyy ikivihreänä vuodesta toiseen?







Alkukesästä sain vahingossa tilaisuuden osallistua Hidasta elämää -sivustolta löytämääni Kirjoita kevyempi kesä -verkkokurssille, joka on Katri Syvärisen ideoima ja toteuttama.

Kurssi sisälsi 11 tehtävää ja muutaman bonusharjoituksen. Tehtävät tipahtelivat sähköpostiin muutaman päivän välein ja tein niitä sitä mukaa kun ehdin ja jaksoin. Elokuun alkupuolella tein viimeisen, joka oli myös mielestäni vaikein, ehkä myös selventävin, keventävin, kuten kurssi lupasikin. On terveellistä, että välillä joku muu antaa aiheen, mistä kirjoittaa, yksinään pysyy ehkä liikaa samoissa teemoissa. Kirjoitan mielestäni, kiireestä huolimatta, vieläkin aika paljon, mutta silti kummasti rivien väleistä löysin asioita, jotka ovat jääneet tekemättä ja toteutumatta. Perhoset lentävät mahaani aina kun ajattelen niitä. Varsinkin sitä hetkeä, että jokin niistä toteutuu. Paniikissa ne törmäilevät toisiinsa, kun raja itse unelman ja toteutumisen välissä hälvenee. 
   
Bloggari minussa on hukkunut johonkin kiireen ja aikataulujen välimaastoon, minkä lukijat ovat jo huomanneet tämän vuoden postausten määrästä. Kurssin aikana ravistelin häntä hereille. Hereillä hän on, mutta voimaton ja vähän lukossa.








Olen alkanut merkitä kalenteriin kursseja, deadlineja, tavoitteita ja tapahtumia. Haastavimmalta tuntuu puolimaraton marraskuun alkupuolella. En ole juossut aikoihin, mutta urheillut sen verran, että en ihan rapakunnossa lähde tähän haasteeseen. Ensimmäisen viikon jälkeen polvi hieman reklamoi. Saapa nähdä, suostuuko se yhteistyöhön ollenkaan. Juokseminen on itselleni selkeä käännös syksyyn. En koskaan juokse kesällä, koska on liian kuuma ja valoisaa. Syksyllä saa juosta hämärässä, tuuli puhdistaa korvien väliä ja kylmästi kutittaa selkää. Yhtä aikaa juoksen pakoon sitä samaa hiljalleen syvenevää hämärää, kohti seuraavaa vuotta ja valoa.    
   


Kuvat elokuulta 2016


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016