Kesällä kerran

Koneeni on alkanut reklamoida säännöllisin väliajoin täpötäydestä kiintolevystään. Ei mikään ihme, 23 000 kuvaa ahdistaa itseänikin ja vähitellen olen alkanut siirtää niitä pois. On hetkiä, jotka saavat mennä roskikseen, toisista riittää yksi kuva, jotkut on pakko säästää ilman suurempaa tunnesyytä. Hitaasti etenen, koska kuvaan koko ajan lisää. 

Tässä loputtomassa suossa tulee vastaan myös pysähdyksiä. Hetki sitten tallennettu hetki, kuitenkin valovuosien päässä. 

Näistä on aika tarkalleen 10 vuotta. Silloinen miesystäväni on ottanut kuvat. Intiaanikesä, joka kääntyi syksyksi. Hetki elämässä, jonka vietin päasiassa vesillä. 





Silloinen miesystäväni rakasti minua valtavasti, piilotti suklaasydämiä kenkiini, sellaisia tinakuorisia, joiden päällä lukee I love you. Hän kuvasi minua koko ajan, osti lahjoja ja laittoi runsaita aamiaisia, samanlaisia, joita saa hotelleissa. Hänellä oli järjettömän kokoinen koti, tuhansia ja taas tuhansia biisejä tallennetuna koneelle, cd:hin ja vinyyleihin, kaunis puuvene ja suuri sydän.

Puhun miesystävästä, vaikka haluaisin sanoa poikaystävä. Näen itseni kuvissa vielä niin tyttönä, jonka rinnalle ei sovi aikuinen mies. Koomista, koska olen kuvissa kolmekymppinen ja yhteiskunnan vaatimusten mukaan minun olisi pitänyt olla aikuinen.







Joku saattaa sanoa, että näytän ihan samalta kuin nytkin. Voi ollakin niin, jos katsoo vain kuorta. Itse näen rikkinäisen, epävarman, omaan kuoreensa sulkeutuneen tyttölapsen. Espanjan vuodet painavat päälle, en tuolloin edes tiedä, että kyseiset vuodet ovat yksi suurimmista rikkauksista, joita tulen elämässäni saamaan. Riittämättömyys, yhteiskunnan paineet, perfektionismi, niin oma kuin muidenkin, pitävät tiukassa otteessa. 

En oikein tiennyt kuka olen, mutta minulla oli hajanaisia käsityksiä, mitä voisin tai haluaisin olla ja mitä en. Etsin kovasti tietä, joka veisi minua lähemmäksi itseäni, mutta vaihtoehtoja oli liian monta, eikä mikään tuntunut oikealta. Minulla oli mielipiteitä, mutta en uskaltanut aina sanoa niitä. Pelkäsin oikeastaan vähän kaikkea ja paljon. Joskus kaikki pelko ja riittämättömyys purkautuivat epämääräisinä, hyökkäävinä avautumisina läheisille.




"Ystäväni" mielestä minun piti laihduttaa, olinhan reilusti lihavampi kuin parikymppisenä. Vihjailuja sain tästä vähän väliä. Ne tuntuivat piikkeinä kehossa. Myöhemmin olen kiskonut piikit pois, reiät ovat parantuneet hitaasti, vaikka joistakin jäi arpia. Muutenkin "ystäväni" vaati minua olemaan aina enemmän; varakkaampi, kauniimpi, parempi. Mikään ei koskaan ollut tarpeeksi, ei riittänyt. Oli ristiriitaista, että miesystäväni palvoi minua ja lähipiirissä toinen talloi maata vasten. Oma haluni olla hyvä kaikille ja epävarmuuteni piti minut paikallaan, ristitulessa.    

Ympärilläni vilisi paljon "pahoja" ihmisiä; olalletaputtajaa sun muuta takertujaa. Oli toki hyviäkin, mutta en nähnyt niitä. Jälkeenpäin olen ajatellut, että ehkä niistä hyvistä säteilevä valo sokaisi minut. Olen myös ajatellut, että eivät ne pahatkaan olleet oikeasti niin pahoja, paremminkin hukassa tai elämän kovettamia ja minä heikko ja helposti vietävissä. 





Seuraavan vuoden alussa muutin Hampuriin. Suhde miesystävään hiipui vähitellen. Myöhemmin katkaisin välit "ystäväänikin". Aika on kulunut ja kullannut muistoja. En ole kuullut kummastakaan enää aikoihin. Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että miehen tarkoitus elämässäni oli rakastaa minusta vähän ehjempi ihminen.

Mitä tulee yhteiskunnan vaatimuksiin olla aikuinen, en ole sitä ihan kokonaan vieläkään. Tyttölapsi minussa elää ja voi hyvin. Ja mitä kuviin tulee, ainakin ne ovat aitoja, ilman poseerauksia, photoshoppailua, filttereitä, kaiken lisäksi ilman meikkiä. En olisi koskaan uskonut, että jonain päivänä julkaisen ne.

Olen valovuosien päässä tästä hetkestä, kesästä ja tytöstä. Ehkä siksi niitä ei tarvitse enää piilotella. Ja haluan sulkea ympyrän, toisenkin.




Kuvat kesältä 2006.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016