Merisää

Viime yönä on kuulemma myrskynnyt. Itse en kuullut kuin sateen ropinaa ikkunaan. Vietin koko päivän torkkuen peiton alla, koska viheliäinen viirus keksi kokeilla vastustuskykyäni. Onnekseni onnistumatta. 

Lokakuun lopussa oli myös yksi hirmuisen myrskyisä päivä. Sellainen, että tuuli vei mukanaan. Illan suussa lähdin Näsijärven rantaan kuvaamaan. Olen käynyt siellä tänä syksynä yllättävän vähän, sillä erilaiset sisälajit ovat täyttäneet liikunnallisen lukujärjestyksen ja lenkkeily on jäänyt vähemmälle. Tuona iltana myrsky kuitenkin vaati lähtemään liikkeelle.













Näsijärvi ei ole meri, puuttuu suolan tuoksukin, mutta melkein mistä tahansa kulmasta katsottuna se näyttää yhtä suurelta ja massiiviselta kuin meri. Joskus siellä kulkiessani mietin tuulen suuntaa ja nopeutta. Itä-kaakko? Länsi-luode? Viisi metriä sekunnissa? Ei harmainta aavistusta. Jos joku sanoisi, että tuuli on 50 m / s, uskoisin. Näsijärvi vilahtaa aika usein blogiteksteissäni. Tuntuu kuin se olisi kotini. Vilahduksina muistan joskus toisen kotini, Madridin ja sen rannattomuuden.




Olen aina rakastanut merisäätä. Loputtomalta kuulostava lista kaupunkeja, niiden edustoja, saaria, luotoja. Ja pitkä litania numeroita. Koodeja, jotka eivät avaudu. Länsi-lounas viisi. Harmaja kuusi. Koko lähetys on yksitoikkoinen, meditatiivinen, mutta silti se on herättänyt sisäisen merimieheni. Tai merimiehen vaimon, joka odottaa satamassa miestään. Haluaisin seilata koko merisää -reitin Oulusta Hankoon. Tuntea oikeasti ihollani sen, mitä lukija kertoo; koillinen kuusi, utu, myrsky, merisavu. Olla Jussarössä silloin kun nousee itä-kaakko seitsemän. Miltä tuuli silloin tuntuu?













Tänä vuonna olen kerran jos toisenkin kuohunut kuin Näsijärvi tuona iltana. Sisälläni aallot ovat lyöneet kallioon. On tuivertanut itä-länsi 10, jättäen koko kehon kylmäksi. Kuvittelin, että voisin hallita ne. En sittenkään voi. Tyyni on tullut yhtä salaperäisesti, kestänyt hetken, seuraavan tuulen yltymiseen asti. Usein huomaan ihmetteleväni, montako myrskyä elämässä käydään läpi? 

















Ollaan joulukuun puolella. Näsijärvellä ei näy mitään merkkejä talvesta. Ainoastaan rannalle nostetut, pressuilla päällystetyt veneet kertovat kauden tulleen päätepisteeseensä. Olen siinä pisteessä itsekin. Vähitellen alan olla sinut vuoden sisällä koettujen myrskyjen kanssa. Toivon loppuvuoden olevan tyyntä, rauhallista lepoa rannalla. Haluan aistia, tunnustella tuulia, ennustaa merisäätä tulevalle vuodelle, vaikka hyvin tiedän seilaavani taas monessa myrskyssä.



Kuvat lokakuulta 2015, joita en alunperin halunnut julkaista. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016