Pelastusmekko nro. 2: Pikseleitä ja katastrofeja

Kerroin joskus keväällä pelastusmekosta nimeltä Tiimalasi, joka toimii missä tahansa tilanteessa. Syksyn vastaavan tittelin näyttää saavan Pikselikatastrofiksi ristitty, samettinen, joka paikkaan sopiva kolttu, joka viime aikoina on pelastanut tilanteen jos toisenkin.




Kangas on samettia ja siinä oleva kuvio on painettu. Kauempaa katsottuna kokonaisuus saattaa aiheuttaa optisen harhan ja kangas näyttää kudotulta, vähän kuin poppanalta. Toisin sanoen laadukkaammalta kuin mitä se todellisuudessa on. Löysin sen Eurokankaan kilopaloista ja ostopäätös syntyi, koska kankaasta nyt vaan tuli hyvä fiilisTälläinen fiilispohja ei ole oikein pätevä syy hankkia mitään, varsinkaan kankaita tai lankoja, mutta tällä kertaa osuin nappiin. Mekko on siis handmade by me, eikä se odottanut ompeluvuoroaan kuin muutaman kuukauden.

Fiilispohjan lisäksi ostopäätökseeni vaikutti myös garderopini 90 % mustavalkoisuus. Olen alkanut kokea sen yksitoikkoiseksi, ainakin hetkellisesti. Vähän väriä ei siis ole ollenkaan haitaksi. Malli on hyvin yksinkertainen. Kun kankaassa itsessään on jo niin paljon kaikkea, sitä on turha lähteä rikkomaan ylimääräisillä muodoilla ja leikkauksilla.



  
  
Hankalan, mutta osuvan nimensä mekko sai eräänä baari-iltana kun lähdin ystävieni kanssa paikalliseen pienelle pikarilliselle. (Huom! Kotikylässäni! Tämä yksityiskohta antaa tarinalle ihan omanlaisensa alun. Illat eivät mene siellä koskaan kuten metropoleissa.) Baarissa oli karaokeilta ja eräs tuntematon "parkettien partaveitsi" haki minua tanssimaan toisen tuntemattoman tulkitessa jotakin suomiklassikkoa, ehkä Satumaata. En hallitse minkäänlaisia salonkitansseja, mutta en myöskään löytänyt pätevää Ei kiitos! -perustelua ja lähdin lattialle. "Partaveitsi" oli varsin sulava niin askeleiltaan kuin kieleltäänkin. Eipä ole koskaan aikaisemmin elämäni aikana yhteenkään tanssiin mahtunut niin montaa pyörähdystä, eikä ylistyssanoja mistään vaatteesta! 

Hieno mekko! - pyörähdys - Kerrassaan upea kolttu! - askel taakse ja pyörähdys - Kaunis! - käden alta, askel viereen ja pyörähdys - Maaginen mekko! - askel oikealle ja pyörahdys - Istuu hyvin tuo vaate! - pyörähdys - Kertakaikkiaan tyylikäs! - taaksetaivutus ja pyörähdys - Magee kangas tuossa mekossa! - käden alta oikealle selän taakse ja pyörähdys...


Ja tätä jatkui koko suomiklassikon ajan. Parketilla se tuntui extra-long-remix -versiolta, jonka pelkäsin kestävän aamuun asti. Onneksi se oli vain pitkä ja intensiivinen kolme minuuttia. Tanssin loputtua "partaveitsi" saattoi minut takaisin pöytään ja ylisti ystävilleni: Tää nainen on aivan mahtava ja tää mekko... Tää on PIKSELIKATASTROFI!

Seurasi hysteerinen joukkorepeäminen ja raikuvat aplodit. Itse en ole varma, olinko parketilla edustanut Muodin huipulle vai Tanssii tähtien kanssa -episodia. Sama se, fiilis oli kuin voittajalla ja mekko sai nimen. Partaveitsi kiitti, kumarsi ja poistui. Parempi niin, koska meitä kutsui paikallinen disco, peilipallo ja saturday night fever... 





Ensi lauantaina on ensimmäiset pikkujoulut. Pelastusmekolle on ehkä taas käyttöä. Joukkorepeämisetkin aistin jo ilmassa.


Kuvat marraskuulta 2015, jonka valottomuus aiheuttaa lähinnä epämääräisiä, mutta aiheeseen sopivia pikselikatastrofeja.           
   

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016