Marraskuun hiljaisina hetkinä

Olen postaillut viime aikoina harvakseltaan.

Pahoittelut! 

Tälläiset tauot ovat tarpeellisia ja terapeuttisia. Törmäsin tähän ilmiöön jo kesälläkin. Olen pitänyt taukoa myös työnhaussa. Itsensä ylistäminen alkoi yksinkertaisesti tympiä ja pahasti, varsinkin kun se ei vienyt puusta pitkälle. Annoin asian hetken olla ja taas on helpompi jatkaa. Hiljaisuudessa olen kehittänyt uusia, ennenkuulumattomia itseniylistämislauseita ja näyttää siltä, että työtarjontakin on lisääntynyt.





Olen tehnyt saman myös deittaamisen suhteen. Siinä tosin tauko kestää todennäköisesti ensi vuoden puolelle. En nyt vaan jaksa innostua Tinderistä, saati muista treffifoorumeista, en kaverin tuntemasta hyvästä tyypistä. En jaksa aloittaa samaa, tuhat kertaa käytyä esittelyä itsestäni enkä kuunnella sitä toiselta ja sitten todeta, että ihan kiva, mutta ei kuitenkaan mitään. Ehkä ensi vuoden puolella löydän itsestäni uusia ja eksoottisia ominaisuuksia ja palan halusta esitellä niitä jollekin uudelle ja eksoottiselle

Tuntuu myös siltä, että marraskuun pimeys ei suosi valokuvausta. Luonnonvaloa ei ole, kuvat jäävät sameiksi. Kamera saa levätä kaapin nurkassa.






Marraskuun hiljaisena hetkenä otin käyttöön yhtenä blogikirppislahjana saamani silmänympärysvoiteen; Valo eye cream, Mia Höytö Cosmetics. Kotimainen luonnontuote, joka kosteuttaa silmänympärysihoa. Jättää ihon pehmeäksi ja ehkäisee ikääntymisen merkkejä. Ensimmäisen allekirjoitan. Toinen mainitaan joka ikisessä purkissa ja purnukassa, minkä löydät kaupasta, joten sitä en mene vannomaan. Ehkäisee myös tummien silmänalusten syntymistä. En voi tätäkään allekirjoittaa, koska sain syntymälahjaksi silmänaluset, jotka eivät koskaan tummu. Testattu on; olen viettänyt tuhansia unettomia öitä, milloin ylenpalttisen juhlimisen, sydämen särkymien tai käsittämättömien maailman kaatumisien vuoksi. Onnistun saamaan kyllä kaikin puolin muuten räjähtäneen olemuksen, mutta tummia silmänalusia en koskaan. Harvoin muistan olla tälläisestä pikkujutusta kiitollinen.

Näitä kotimaisia luonnontuotteita on silti kiva testailla ja kyllä tälläisen voisi huoletta laittaa vaikka joululahjaksi ystävättärelle. Verkkokaupasta löytyy vaikka mitä ihanaa. Lisäksi annan lisäpisteitä purkkien ja etiketin yksinkertaisuudesta, tyylikkyydestä ja tuotteiden herkistä ja houkuttelevista nimistä. Miten kauniisti nämä sopivatkin Universumilta tilaamaani tilaan, jossa on valkoinen lautalattia! Verkkokauppaan pääset tästä





Luen parhaillaan suuren suomalaisen superihmisen elämänkertaa; Love Armi, Armi Ratian henkilökuva. Kirja on tempaissut mukaansa, vaikka en sen kummemmin ollut kiinnostunut hänen tarinastaan. Elokuvakin on jäänyt katsomatta. Kirja kertoo monimuotoisen ja mielenkiintoisen naisen elämänvaiheista lapsuusvuosista alkaen, puhuen Armin omalla äänellä. Kieltämättä olen hieman koukussa, koska olen saanut uuden näkökulman hankalana ihmisenä tunnettuun Marimekon perustajaan.

Menin lähikirjastoon etsimään ihan muuta luettavaa; Dorian Grayn muotokuvaa ja Syysprinssiä. En löytänyt kumpaakaan, pitää mennä Metsoon. Sen sijaan mukaani lähti tuo Ratian elämänkerta ja yksi onnellisuusopas, josta en vielä sano mitään. Kerron sitten kun olen todennut oppaan ohjaukset toimiviksi päivittäisessä elämässäni. 

Kirjat ovat vähän kuin ihmisiä, sattumalta tapaat uuden, opit uutta. Tai sitten etsit tietynlaista, johon haluat tutustua. Joskus on ihanaa löytää vanha tuttu ja katsoa häntä uusin silmin. Palatakseni tekstin alkupuolelle voisi sanoa, että deittailen nyt mieluummin näitä kirjoja kuin miehiä. Kummasti innostun ja klassikotkin vaikuttavat uusilta ja eksoottisilta





Marraskuussa olen useampana iltana kuunnellut Laura Moision tuotantoa. Erityisesti albumi Spiraali on hurmannut minut. Onhan se vähän synkkä ja surumielinen, mutta ehkä juuri siksi se sopii tähän marraskuun melankoliseen tunnelmaan.


Marraskuun hiljaisimman hetken ja ajatukset annan Pariisille. Ei varmaan tarvitse kertoa miksi. Minulla on sielussani iso, arpeutunut haava, jonka sain Madridissa 11.03.2004. 11-M. Pariisin uutisten jälkeen arpi on repeytynyt auki. Se kätkee sisälleen paljon pelkoa, mutta tiedän sen taas vähitellen umpeutuvan. 








Rauhaa ja rakkautta!




Kuvat sieltä sun täältä, loka-marraskuulta 2015.
Kuvat minusta otti Alma S.             

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016