Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kuva
Syksyn ehdoton suosikkivihannekseni on punajuuri. Ei mikään uusi tuote eikä eksoottinen, varmaankin kaikkien tuntema, mutta tähän aikaan vuodesta halpa ja aina yhtä herkullinen. 





Tykkään punajuuresta eritoten kaikenlaisina uuniversioina, varsinkin laatikkoruokana. Niissä tosin tuleekin vastaan sitten kasvin ainoa miinuspuoli eli sen raastaminen. En tiedä juuri mitään ärsyttävämpää vihannesta raastaa kuin punajuuri. Värjää kädet, pöydän, seinän, astiat, vaatteet. Olen yrittänyt käyttää kumihanskoja ja toimia siististi. Ei onnistu. Suosittelette varmaan sellaista sähköraastinta. Olen miettinyt sitä itsekin, mutta keittiöni on minimaalinen yhden hengen seisomatila, jonne ei mahdu enää yhtään mitään muuta. Mutta Universumille olen tehnyt tilauksen tilasta, jossa on valkoiset lautalattiat ja lisävarusteena tilava keittiö. Aistin olevani jonossa, ehkä sijalla 457.



Sain kuitenkin tänään, kuten muutamana muunakin syksyisenä sadepäivänä puhuttua itseni ympäri ja tein linssi-punajuurilaatikkoa. O…

Marraskuun valoa (MakroTex -kuvahaaste)

Kuva
Willa Laina Mariassa kävi talvi. Ja viipyi kokonaiset kaksi päivää. 















Viikon makrotex -haasteen aiheena on harrastus. Valitsin valokuvauksen, koska tuo parin päivän talvi pikkupakkasineen innosti juuri tämän harrastuksen pariin. Muuten marraskuu on pimeytensä vuoksi yleensä sekä valoton että kuvaton.

Valokuvauksessa houkuttelee nimensä mukaisesti juuri valo. Se on pakko saada talteen. Ja nopeasti se saa minut liikkeelle. Sillä ei ole aikataulua ja yleensä se katoaa yhtä nopeasti kuin saapuukin. Tiistaiaamuna se ensin väritti taivaan, sitten kimalteli hangella, tirkisteli puiden lomasta. Lopetin vasta pakon edessä kun muistikortti ilmoitti olevansa täynnä.
Suunnittelen säännöllisin väliajoin siirtyväni luontokuvauksesta henkilökuvaukseen. Se ei olekaan niin yksinkertaista. Luonnon keskelle on aina helpompi mennä ja sille ei koskaan tarvitse sanoa: "Pysy siinä, otan kuvan!"

Kaupungissa kaunein valo on usein Näsijärven rannalla. Vuosi sitten olen kuvaillut siellä, toisen harrastukse…

Pala aamua (MakroTex -kuvahaaste)

Kuva
Viikon MakroTex -kuvahaasteen aiheena on aamupala. Mikä ihana (teko)syy valmistaa vähän parempi aamiainen! Yleensä syön puuroa, mutta muutaman kerran vuodessa teen banaanilättyjä. Ohje on hyvin simppeli ja nämä ovat vähän terveellisempiä kuin ne perinteiset jauholätyt. Lisukkeeksi sopii rahka tai turkkilainen jogurtti, sekä marjat ja hunaja. Toimii myös välipalana.







Nämä lätyt ovat siis poikkeuksellinen aamiainen. Kahvi Marimekon Siirtolapuutarhakupissa on joka aamuinen traditio, tai ihan rehellisesti addiktio, josta en varmaan koskaan pysty luopumaan. Olen aamuvirkku ja herään helposti jo 5.00-6.00 aikaan. Aamiaisen syön vähän myöhemmin. Kahvin keittäminen on aamuni ensimmäinen rutiini. Toinen taitaa olla kirjoittaminen. Suurimman osan blogiteksteistäni olen kirjoittanut aikaisin aamulla, heräämisen ja aamiaisen välissä.

"Aamut ovat ihmisen parasta aikaa, koska silloin kaikki on mahdollista." (Tuntematon)

Ohje näihin löytyy esim. tästä. Kokeilulistallani on myös vegaaniversio, j…

Sä jätät jäljen

Kuva
Voitin lipun Paperi T:n keikalle Pakkahuoneelle. Siis minä, joka en koskaan voita mitään. Paitsi että tämähän on jo toinen voitto viimeisen kuukauden sisällä. Aistin, että onni on kääntymässä. Samalla jokin muu varoittaa innostumasta liikaa.  
On siellä pari muutakin esiintyjää: LCMDF, jonka tuotantoa tunnen muutaman hassun biisin ja Noah Kin, josta en tiedä mitään. Sisäinen keski-ikäiseni nostaa hieman päätään, koska tapahtumassa osallistujien keski-ikä saattaa olla max. 25 vuotta. Onneksi Luottoystäväni tulee mukaan; ei tarvitse vaivata päätään numeroilla. Eikä kantapaitään koroilla. Lasilliset kuohuvaa ja keskelle lattiaa!      


Kippis ja Hyvää viikonloppua!










Pelastusmekko nro. 2: Pikseleitä ja katastrofeja

Kuva
Kerroin joskus keväällä pelastusmekosta nimeltä Tiimalasi, joka toimii missä tahansa tilanteessa. Syksyn vastaavan tittelin näyttää saavan Pikselikatastrofiksi ristitty, samettinen, joka paikkaan sopiva kolttu, joka viime aikoina on pelastanut tilanteen jos toisenkin.




Kangas on samettia ja siinä oleva kuvio on painettu. Kauempaa katsottuna kokonaisuus saattaa aiheuttaa optisen harhan ja kangas näyttää kudotulta, vähän kuin poppanalta. Toisin sanoen laadukkaammalta kuin mitä se todellisuudessa on. Löysin sen Eurokankaan kilopaloista ja ostopäätös syntyi, koska kankaasta nyt vaan tuli hyvä fiilis. Tälläinen fiilispohja ei ole oikein pätevä syy hankkia mitään, varsinkaan kankaita tai lankoja, mutta tällä kertaa osuin nappiin. Mekko on siis handmade by me, eikä se odottanut ompeluvuoroaan kuin muutaman kuukauden.

Fiilispohjan lisäksi ostopäätökseeni vaikutti myös garderopini 90 % mustavalkoisuus. Olen alkanut kokea sen yksitoikkoiseksi, ainakin hetkellisesti. Vähän väriä ei siis ole ollenka…

Marraskuun hiljaisina hetkinä

Kuva
Olen postaillut viime aikoina harvakseltaan.

Pahoittelut!

Tälläiset tauot ovat tarpeellisia ja terapeuttisia. Törmäsin tähän ilmiöön jo kesälläkin. Olen pitänyt taukoa myös työnhaussa. Itsensä ylistäminen alkoi yksinkertaisesti tympiä ja pahasti, varsinkin kun se ei vienyt puusta pitkälle. Annoin asian hetken olla ja taas on helpompi jatkaa. Hiljaisuudessa olen kehittänyt uusia, ennenkuulumattomia itseniylistämislauseita ja näyttää siltä, että työtarjontakin on lisääntynyt.





Olen tehnyt saman myös deittaamisen suhteen. Siinä tosin tauko kestää todennäköisesti ensi vuoden puolelle. En nyt vaan jaksa innostua Tinderistä, saati muista treffifoorumeista, en kaverin tuntemasta hyvästä tyypistä. En jaksa aloittaa samaa, tuhat kertaa käytyä esittelyä itsestäni enkä kuunnella sitä toiselta ja sitten todeta, että ihan kiva, mutta ei kuitenkaan mitään. Ehkä ensi vuoden puolella löydän itsestäni uusia ja eksoottisia ominaisuuksia ja palan halusta esitellä niitä jollekin uudelle ja eksoottiselle

Tun…