Siskon pelargoniat

Minulle iskee välillä Sisko-ikävä. Lähinnä silloin, kun ei olla puhuttu pitkään aikaan tai kun kukaan muu perheessäni ei ymmärrä mistään mitään. Tai kun kotia pitäisi stailata ja sisustaa. Tai kun en keksi, miten uudistaisin vanhan nahkahameen vai uudistanko ollenkaan, antaako sen olla näin?




Ei hän niin kaukana ole, mutta niin paljon kuitenkin, että jos sovitaan tapaaminen "asemalle", niin pitää pakata passi ja hammasharja ja muistaa vaihtaa valuuttaa. Ja paikan päälle päästyä laittaa äidille perillä olen -viesti lyhyen matkaraportin kera.

Sisko-ikävän lisäksi poden kaukokaipuuta. Juuri äsken mainitsemaani passin ja hammasharjan pakkaamista, valuutan vaihtoa, perille pääsyä. Tähän ei tosin lähiaikoina ei ole tiedossa lääkettä.



Willa Laina Mariassa muistan Siskon aina pelargonioista. Tietääkseni ne ovat kaikki hänen. Osa niistä on lasipurkeissa itämässä. Niiden juurien rihmasto on jo niin pitkä, että jos sen vetäisi yhdeksi suoraksi langaksi se ulottuisi Britteihin asti.  

Kukaan ei ole vaivautunut istuttamaan niitä. Sanattomasti on sovittu, että Sisko hoitaa asian sitten kun seuraavan kerran tulee.





Tällä kertaa ne kukkivat. Todennäköisesti niilläkin on Sisko-ikävä.

   

Kommentit

  1. Ihanasti olet taa kirjoittanut. Tykkään sun tyylistä tosi paljon. Kaipaan myös, ystävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ikävä taitaa jo pian hellittää ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016