Sininen lanka

On tullut se aika vuodesta, että kävin lankalaatikkoni sisällön läpi. Tälläinen kertaus näyttää olevan elämässäni jonkinlainen syksyinen traditio. Monet keristä ovat majailleet laatikossa jo pitkään, osan niistä olin unohtanut ja muutama olisi saanut minun puolestani vaikka kadota. Sitten on niitä, jotka inspiroivat uudelleen ja uudelleen. 



Joskus langat "loksahtavat paikoilleen", linkittyvät johonkin ihmiseen, ehkä värinsä vuoksi tai ehkä siksi, että ajatukset hänestä ovat kauniita, lämpöisiä. Ehkä siksi, että olisin toivonut hänen viipyvän elämässäni pidempään.


Sininen sukkalanka on ollut laatikossa iät ajat. Itse en käytä juuri koskaan sinistä missään muodossa. Se ei vaan sovi minulle. Eritoten kasvojen lähettyvillä koen värin oudoksi, vaikka todennäköisesti on myös olemassa myös minulle sopiva sininen. Omistan ainoastaan yhdet tummansiniset farkut. Olisi jopa suorastaan hankalaa yrittää alkaa yhdistellä sinisiä vaatekappaleita garderopini nykyisen sisällön kanssa. 



Tänä vuonna elämääni on tullut ihminen, jolle suon välillä sinisiä ajatuksia. Silmukka silmukalta kelaan menneitä hetkiä, ihan kuin haluaisin tallentaa ne langan mukana silmukoihin ja sitä kautta sukkiin. Muistan paljon hyvää, mutta myös karvaan pettymyksen.  

Varren edetessä mietin, pitäisikö sittenkin tehdä lapaset, tikkurit. Ja pitäisikö näissä sittenkin käyttää jotain muutakin väriä, panostaa vähän enemmän. Ennen tekemissäni sukissa oli jos jonkinmoista yksityiskohtaa, kirjaimia, numeroita, kuvioita. Nyt teen asioita yksinkertaisemmin, vähemmällä vaivalla. Tämä näyttää pätevän niin neulomisessa kuin muissakin asioissa elämässäni. Valitettavasti näyttää pätevän myös kummallinen päättämättömyys, ainakin satunnaisesti.  



Nykyisin heräilen taas öisin. Olen alkanut varautua tähän ja siksi kutimet lojuvat jo valmiiksi yöpoydällä. Yön äänettömyydessä toistan samaa liikettä, samoja ajatuksia, samoja kysymyksiä; tapahtumia, fiiliksiä, ääniä, kohtaamisia ja sitä kaikkea, mitä tapahtuu hetken mielijohteen varassa. Kun yksi muuttaa mielensä ja sitten kaikki langat sotkeentuvat, kiristyvät, menevät solmuun. Kirkkaassa kuunvalossa mietin, oletko hereillä? Yksinkö? Mitä ajattelet kaikesta nyt?    

Ja mitä jää jäljelle; kolme onnetonta, yksi neulomassa sukkaa hiljaisuudessa, toinen etsimässä elämänsä punaista lankaa. Ja se kolmas. En jaksa uskoa, että hänen lankansa on yhtään kauniimmalla kerällä kuin muidenkaan asianosaisten.
  

Aamulla kummastelen kutimeen kerääntyneitä kerroksia. En muista yöllisiä tekemisiäni, ajatuksiani, en oman elämänlankani väriä. 
 
En sitäkään, miksi sittekin päätin tehdä näistä lapaset.     

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016