Keskusteluja kehoni kanssa vol.2: Jooga

Liikunnallisesta lukujärjestyksestäni on tulossa täksi syksyksi joogapainotteinen. En kokonaan sulje pois mitään aikaisemmin harrastamiani lajeja, mutta asetan joogan etusijalle sellaisina päivinä kuin se on mahdollista. Päällimmäinen syy tähän on jo 100 kertaa aikaisemmin mainitsemani umpikuja ja sen myötä se, että jollain tavalla maailma kaatuu päälleni ja unohdan yksinkertaisesti hengittää. Menen siis joogaan ollakseni rauhassa itseni kanssa.


Olen päässyt tutustumaan joogan eri muotoihin viime aikoina lähemmin, koska ystäväni Leena on joogaohjaaja ja luotsaa nyt omaa yritystä nimeltä YogArt. Olemme tunteneet lapsuudesta asti, ystävystyneet Madridissa, kasvaneet jossakin vaiheessa aikuisiksi sekä yhdessä että tahoillamme. Elämämme on kulkenut joskus koomisellakin tavalla samaan suuntaan ja samoihin paikkoihin.

Pieninä jumppasimme torstaisin kotikylän Urheilutalon isossa salissa. Tai äitimme jumppasivat. Ohjaajana oli Elina ja hänellä oli lycrainen jumppapuku, trikoot ja säärystimet ja hän oli ihan kuin tv:stä tuttu jumppaohjaaja Anne Sällylä. Yhtä kaunis, notkea ja taitavaLapsille tunti oli usein liian pitkä ja karkasimme leikkimään rakennuksen sokkeloihin.

Jos jotakin näistä torstai-illoista jäi käteen niin se, että liikunta voi olla kivaa, eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti. Ja että aina kannattaa elämässään kuulua vähintään yhteen, säännöllisesti kokoontuvaan naisyhteisöön. Yhteisössä kiertäviä juoruja uutisia ei kannata niitäkään ottaa liian vakavasti. Tuo torstai-illan naisten jumpparyhmä oli oman aikansa ja paikkansa "täydelliset naiset" -yhteisö. Kaikessa epätäydellisyydessään parasta pienelle tytölle. 





Madridissa menin Leenan perässä kundaliini- ja astangajoogaan sekä juoksulenkille. Viimeksi mainittu päätyi myöhemmin osaksi elämääni. Hänen perässään olen vieraillut näkijöillä ja parantajilla, hyppinyt trampoliinilla, lukenut monia kirjoja. Leena on tehnyt minulle akupunktiohoitoja kiinalaisen lääketieteen menetelmin ja olemme käyneet lukemattomia pitkiä keskusteluja. Nämä kaikki siksi, että kasvaisimme paremmiksi ihmisiksi. Ja että tulisimme onnellisiksi ja toiveemme toteutuisi. Osa näistä on ollut varsin toimivia, välillä on menty lujaa päin mäntyä, mutta sekin yleensä käännetään voitoksi. Vieläkin meillä on tapana tehdä aarrekartat uuden vuoden aattona.





Yksi Leenan parhaimpia puolia on se, että hän osaa mokaamisen jalon taidon paremmin kuin kukaan muu tuntemani ihminen. Hän on laittanut itsensä likoon kaikessa mahdollisessa itsensä ja oman onnensa etsinnässä, tehden tästä kaikesta yleensä myös melko suuren numeron. Mutta läheltä seuranneena voin sanoa, että kaikki se itsensä etsiminen on loppupeleissä kannattanut, tuottanut tulosta, ollut kaiken sen hakemisen arvoista. Leenalla on myös äärettömän hyvä ihmisenlukutaito. En suosittele larppaamista hänen seurassaan. Jäät rysän päältä kiinni.

Nykyinen torstai-iltani on siis varattu joogalle. Elinan paikalla on Leena ja urheilutalo on vaihtunut hieman suuremman kaupungin liikuntakeskukseksi. Kukaan ei puhu enää lycrasta, nykyisin se on tekninen materiaali. Jooga on niitä lajeja, joissa voin kaikessa rauhassa olla oma epätäydellinen itseni.



Syksyyni kuuluu ainakin Leenan vetämät Flow-joogatunnit. Flow-jooga on yhdistelmä eri joogamuotoja ja siinä oma keho, niin henkisenä kuin fyysisenä elementtinä luo itselle sopivan haasteen. Kaikki liikkeet, kuten aurinkotervehdykset, soturit, ylös- ja alaspäin katsovat koirat tehdään omaa kehoa kuunnellen. Taustalla on musiikkia, mutta liikkeitä ei tehdä sen tahdissa. Tunnin jälkeen olo on rentoutunut, mutta energinen. Jos keho, eritoten henkisesti on ollut oikein kunnolla lukossa, saattaa itkettää. 

Viime viikolla kävin kokeilemassa Leenan ohjaamaa Aerial-joogaa eli suomeksi ilmajoogaa. Siinä joogaliikkeitä tehdään katosta roikkuvan silkkiliinan (hammockin) avulla. Liikkeitä tehdään liinan sisässä, välillä ollaan matolla, jolloin liina toimii "köysimäisenä" apuvälineenä tai sitten sen avulla roikutaan ilmassa, jolloin akrobaattisin puoli pääsee esille. Viimeksi mainitusta tuli suosikkini, koska maailma pää alaspäin katsottuna antaa kaikelle uuden näkökulman. Ehkä siksi, että sydän nousee tässä asennossa pään yläpuolelle. Olen kokeillut Aerial-joogaa vasta kaksi kertaa, mutta se on antanut tarpeeksi niin haastetta kuin hyvää oloa, että yhteistyö silkkiliinan kanssa tulee vielä jatkumaan.


Yogartin toimintaan kuuluu myös luova taideilmaisu, siitä voit lukea tarkemmin tästä ja tästä.





* Flow-joogaan pääsee ainakin Tampereella täällä ja Lempäälässä täällä.

* Aireal-tunteja on tarjolla Ruuskasen talossa, Lentävässä matossa,
missä myös paljon muutakin joogaa sekä rento ja kodikas ilmapiiri.  

* YogArtin omat sivut tästä ja Facebook-sivu tästä.


*****


Ihminen on kauneimmillaan silloin kun hän tekee omintaan.
                                              
                                                Karl Bosch 


                                   




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016