Käsilaukku ja käyntikortti

Myönsin hetki sitten kesän parhaan asusteen palkinnon pienelle, mustalle, ehkä 80-90-luvun nahkalaukulle. Löysin sen aikanaan Kuninkaankadun Fidasta, mutta otin sen käyttöön vasta viime keväänä. Aluksi se oli mukana vain satunnaisesti, sitten muutaman kerran viikossa. Loppukesästä olimme jo erottamattomat. Siirtymiseni pikkulaukkuihmiseksi on tuskin yhteiskunnalle mitenkään merkittävä askel, mutta itselleni se on ollut ällistyttävän suuri ja samalla myös vapauttavin askel aikoihin. Suuriin laukkuihin tottuneena kuljetin aina koko omaisuuden mukanani. Nyt tähän pieneen käsilaukkuun mahtuu vain puhelin, avaimet, kukkaro ja huulipuna. Se on yhdistelmä parkkinahkaa ja kuvioitua kiiltonahkaa sekä mokkaa ja muotoilu on tyylikäs ja käytännöllinen ja saumat tehty kestäviksi. Hihna on pitkä ja sen saa pään yli. Koko koreus on niin kevyt, että välillä unohdan sen olemassa olon.


               
Minulla on jonkinlainen fetissi eritoten pieniin käsilaukkuihin. Tietääkseni tämä on melko yleistä naisten keskuudessa. Omalla kohdallani järjettömäksi koen sen, että omistan tälläisiä hirvittävän määrän suhteessa siihen, miten vähän käytän niitä. Kauniin käsilaukun löydettyäni olen loistava keksimään selityksiä ja tarinoita, miksi se on pakko saada. Erään punaisen, kiiltonahkaisen ostin siksi, että menen sen kanssa linnan juhliin. Sinne kuuluisalle Itsenäisyyspäivän vastaanotolle. 


Ai milloin?

No en tiedä itsekään, mutta ompahan laukku valmiina. 


Vintage- ja kirpputorilöydöissä, eritoten laukuissa on se hauska puoli, että niiden taskuihin on aina silloin tällöin jäänyt pala entisen omistajan elämää. Tämän laukun sisältä löysin erään Keijon käyntikortin, joka on samalla myös vaalimainos. Kortti on vuodelta -96. Kunnallisvaalit, joissa en itse äänestänyt, koska olin juuri vähän ennen lähtenyt takaisin Espanjaan. Keijo on pastamies.

Pastamies? 

Kyllä. Mitä se sitten ikinä tarkoittaneekaan?




























Miksi se kortti on täällä käsilaukussa, onkin sitten jo toinen tarina.



         
Fida Lähetystori
Kuninkaankatu 22

Ensimmäisen kuvan mekko:
Sanna Rinne


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016