Kaakaoherkkua ja hamppusuklaata

Kerroin viime viikolla ihanasta lahjakassista, joka sisälsi lähellä ja luomusti tuotettuja kaurahiutaleita, mannaryynejä, vehnäjauhoja ja ohrasuurimoita. Samaisessa kassissa oli kaksi muutakin herkkua, nekin läheltä ja luomusti. Toinen oli Mesiniityn kaakaoherkku, jota valmistetaan Pesosen mehiläistarhalla ja toinen pieni levy Impolan kasvitilan tummaa hamppusuklaata.

Eikö kuulostakin ihanilta! 

Kaakaoherkun avasin viime viikolla. Olen nauttinut sitä lusikallisen päivässä ja se on juuri tarpeeksi makeaa katkaisemaan makeanhimon. Tarpeeksi makeaa myös siihen, että sitä ei voi syödä koko purkillista kerralla. Se maistuu tummalle kaakaolle ja vähän hunajalle. Purkissa kerrotaan, että sen voi sekoittaa myös maitoon tai kahviin, mutta kahviin en oikein kaipaa makeutta. Lämpimän maidon kanssa voisin testata tämän syksymmällä, sitten kun illat ovat pitkiä, pimeitä ja pakkasen puolella. Mutta siis toistaiseksi minulle paras versio on ollut näin "solo".


Hamppusuklaan alkuperää selvittäessäni maailma pieneni nuppineulanpään kokoiseksi. Valmistuttaja on Willa Laina Marian naapurissa, samaisen Jumalan selän taakse johtavan tien varrella. Suklaan maku ja muoto siihen tehdään Ylöjärvellä. Jonkin aikaa sitten, tehdessäni opinnäytetyötä etsin hamppulankaa. Tai hamppukuitua sellaisessa muodossa, että siitä voisi tehdä teolliseen tuotantoon sopivaa lankaa. En löytänyt. Mieleni täyttää kummallinen, mutta kiehtova kysymys mahdollisesta langantuotantantoon sopivan kuidun tuottamisesta Willa Laina Marian huudeilla?




Maistoin suklaastakin ensimmäisen palan vasta tällä viikolla. En nyt sanoisi sen maistuvan hampulle. Tummalle suklaalle kylläkin. Onneksi hamppu määritellään nykyisin superfoodiksi. Pätevä syy syödä vielä toinenkin pala hyvällä omalla tunnolla





Loput säästän sattumalta saapuville vieraille, hetken mielijohteesta syntyville jatkoille baari-illan jälkeen tai PMS-oireisiin. Hamppusuklaan ja minkä tahansa kolmen edellä mainitun rinnalle sopii myös jokin täyteläinen, kirsikkainen, vähätanniinen punaviini.

Kerron, jos löydän jonkun tajunnan räjäyttävän.



Pesosen mehiläistarhan sivut tästä
ja
Impolan kasvitilan tästä

    
    

Kommentit

  1. Sulla on kaunis blogi. Olen niin kyllästynyt siihen Instagram-meininkiin, jollaiseksi blogit muuttuivat muutama vuosi sitten.

    Ja tarina treffejä kommentoineesta naisesta oli hauska.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016