Purjeveneestä ei päivääkään



Pongasin tänään ensimmäisen purjeveneen Näsijärven selällä. Olen sitä mieltä, että purjevene ajaa saman vanhan viisauden kuin pääskynen. Ei enää päivääkään. Luihin ja ytimiin puskevasta tuulesta huolimatta tuudittaudun ajatukseen, että täällä se on taas.
Kesä.  

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Kuva
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan on tämän vuoden punainen lanka blogissani. Viikot kuluvat nopeasti, kiire on saanut minusta otteen ja huomaan olevani myöhässä vähän väliä. Olen kantapään kautta oppinut elämään tässä ja nyt ja katsomaan enemmän tulevaan kuin menneeseen. Siksi eilisestä onkin yhtäkkiä kolme päivää, viikko, 19 päivää, kaksi kuukautta. Aiheet, joista minun piti kirjoittaa tuntuvat ylikypsiltä, pilaantuneilta ja mieleni täyttää epäilys, että mitä mä nyt enää tästä postaan. Plääh!

Jotkut eilisen asiat jäävät kuitenkin kulkemaan mukana ikäänkuin tehdäkseen todeksi nuo ikivanhat toteamukset, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan tai että koskaan ei ole liian myöhäistä.

Palaan siis reilusti kuukauden taaksepäin, Mansen blogikirppispäivään ja asioihin, jotka jäivät elämääni piristämään kiireistä arkeani.


Dr. Bronner's Magic Soaps








Tuote on ajautunut Suomeen vasta viime vuosina, joten ei sinänsä ihme etten ollut törmännyt siihen aikaisemmin. Se on valmistettu Reilun kaupan…
Lue lisää

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kuva
Syksyn ehdoton suosikkivihannekseni on punajuuri. Ei mikään uusi tuote eikä eksoottinen, varmaankin kaikkien tuntema, mutta tähän aikaan vuodesta halpa ja aina yhtä herkullinen. 





Tykkään punajuuresta eritoten kaikenlaisina uuniversioina, varsinkin laatikkoruokana. Niissä tosin tuleekin vastaan sitten kasvin ainoa miinuspuoli eli sen raastaminen. En tiedä juuri mitään ärsyttävämpää vihannesta raastaa kuin punajuuri. Värjää kädet, pöydän, seinän, astiat, vaatteet. Olen yrittänyt käyttää kumihanskoja ja toimia siististi. Ei onnistu. Suosittelette varmaan sellaista sähköraastinta. Olen miettinyt sitä itsekin, mutta keittiöni on minimaalinen yhden hengen seisomatila, jonne ei mahdu enää yhtään mitään muuta. Mutta Universumille olen tehnyt tilauksen tilasta, jossa on valkoiset lautalattiat ja lisävarusteena tilava keittiö. Aistin olevani jonossa, ehkä sijalla 457.



Sain kuitenkin tänään, kuten muutamana muunakin syksyisenä sadepäivänä puhuttua itseni ympäri ja tein linssi-punajuurilaatikkoa. O…
Lue lisää

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016

Kuva
Voimauttava, vahvistava. Jotain sellaista ajattelen kun mietin mennyttä vuotta. Ulkoisesti mikään ei muuttunut, sisäisesti kyllä.
Noin puolitoista vuotta sitten olin aika pahassa jamassa. Töitä ei ollut, tunsin seinien kaatuvan päälleni. Nyt olen vihdoinkin päässyt siihen pisteeseeen, että kaikki laudat ovat lopulta kaatuneet; osa omaa tahtiaan hitaasti lahoten, osan murskasin rikki ihan itse. Näen pitkälle eteenpäin, tie edessäni näyttää olevan auki, eikä se oikeastaan näytä edes kiviseltä.





Heti tammikuussa aloitin työt ja ne jatkuivatkin koko vuoden, vaikka puolessa välissä vaihdoin paikkaa lennosta. Alkuvuodesta aloitin myös Matkalla minuksi  -projektin ja treenasin aina kun se oli mahdollista. Aikani oli kortilla ja se näkyi eritoten täällä blogissa; en juuri postaillut ja jos jonkin tekstin sain julkaistua, mainitsin ainakin yhdessä sivulauseessa kiireen. 




Ihastuin. Löysin kokonaan uuden energiatason. Amor pörräsi ja ampui nuoliaan. En muista milloin viimeksi olisin nähnyt niiden le…
Lue lisää