Kipinöitä

Olen ollut muutaman päivän voimakkaan ideakipinöinnin vallassa. Eräs pitkään mietitty projekti on noussut jaloilleen ja on juuri ottamassa ensimmäistä askeltaan. Kuin pikkulapsi. Koko homma on vasta epämääräinen kasauma ideoita korvien välissä, mutta jossakin sydämen pohjalla on myös voimakas kipinä viemässä asiaa eteenpäin.



Konkreettisena tekona tämä vaihe tarkoittaa sitä, että kaikki luonnoskirjat on kaivettu esille. Täysinäiset siksi, jos niistä vaikka löytyisi jokin tärkeä muistiinpano, merkintä tai ratkaisu. Tyhjät taas tietenkin siksi, että uudet, edellä mainitut saadaan muistiin. 

Kaksin aina kaunihimpi. Projektissa käytän kahta kirjaa. Joku fiksumpi varmaan selviää yhdellä, mutta kahdessa vara parempi. Pienempi on palavereita ja äkillisiä mielenoikkuja varten ja se kulkee myös kätevästi kassissa. Isompi taas on omistettu enemmän piirtämiselle, kuvien keräilylle ja suurempien kokonaisuuksien sommitteluun. Kukin tyylillään. Opiskeluaikoina kaikilla oli luonnoskirjat luennoilla. Joku kirjoitti muistiinpanoja, toinen piirsi sarjakuvia, joku ideoi kenkiä, toinen vaatekappaleita, kolmas astioita, koruja tai ehkä näiden yksityskohtia tai niistä syntyviä suurempia kokonaisuuksia. Välillä oli pakko vilkaista sivusilmällä ja kuiskata: Wow, vähänkö hieno!!!



Näitä kirjoja on vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä. Osa on päiväkirjoja ja sisältävät pelkkää tekstiä. Osa on omistettu luonnoksille, lehdestä leikatuille kuville, teksteille ja muulle krääsälle. Sitten on vielä niitä, jotka sisältävät kumpaakin. Lisäksi minulla on tapana aloittaa kirjat kummastakin päästä, eri projekteilla tietenkin. Näin sivuja ei jää käyttämättä. Tai sitten olen pihi. Tästä syystä käytän mieluiten mahdollisimman simppeleitä luonnoskirjoja, joissa on kovat, yksiväriset kannet ja puhtaat valkoiset paperit. Ilman viivoja. Ehdottomasti ilman viivoja. Valmiiksi viivoitettu paperi on suorastaan luovuuden lyttäämistä ja aliarviointia. Kieltäisin lailla, jos olisin vaikutusvaltaisempi.



Projektiin valitut kirjat ovat siis suuri musta, jonka sivuille on ideoitu myös muutaman vuoden takainen muotinäytös ja palasia opinnäytetyöstä. Pienempi, valkoinen kirja kätkee sisälleen myös muistiinpanoja opiskeluajoilta sekä hetkiä jostakin kaukaa nuoruudesta, juuri siellä kirjan toisessa päässä. Tosin olen sitonut ne sivut teipillä kasaan, koska en halua juuri nyt muistella enkä muistaa noin historiallisia aikoja. Sitäpaitsi se on tylsää luettavaa; ihastun vähän väliä johonkin tyyppiin, kuvailen häntä, asioita ja tapahtumia äärettömän yksityiskohtaisesti ja jos tyyppi ei osoita kiinnostustaan toivomallani tavalla, syntyy draama. Tai maailmanloppu. Ja sama kaava toistuu. Uusi ihastus, uudet tapahtumat ja uusi draama. Ja toisto.















                                                                
Jatkoa seuraa. Ainakin projektille. Ehkä seuraa ihastuminenkin. Kuka sen tietää. Ilman draamoja ja maailmanloppuja, Kiitos!
      

       

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016