Aurinkokuivatut, meksikolaiset tomaatit

Kävin muutama päivä sitten ystäväni kanssa brunssilla. Kyseessä oli uudehko meksikolaispaikka Tampereen itäpuolella. Brunssi oli pettymys. Tuli mielipaha, sellainen hetkellinen mielenmyrkytys, joka ärsytti vielä muutama päivä senkin jälkeen, kun ruoka oli jo laskenut.

Hinta-laatusuhde oli reippaasti yläkanttiin. Jos brunssi maksaa yli 20 € per pää, tulisi tarjolla olla jotakin sellaista, mitä ei osaa tai jaksa laittaa kotona, jotakin ainutlaatuista, eksoottista, speciaalia. Yli 20 €:llä pitäisi lämpimiin ruokiin löytyä jokin kasvisvaihtoehto, muutakin kuin lähikaupan pakastealtaan sipulirenkaat. Yli 20 €:llä pitäisi olla tarjolla ehkä vastapuristettua mehua meksikolaisittain. Yli 20 €:llä haluaa aika paljon asioita; makuelämyksen, makunautinnon, hyvän mielen. Palautekin annettiin, mutta mitään hyvitystä emme saaneet. Vain pahoittelut ja tervetuloa uudelleen -toivotuksen. Mutta miksi menisimme? Kaiken kaikkiaan kyse on kokemuksesta, fiiliksestä joka jää seuraavalle päivälle, viikolle, kesälle ja jonka kertoo eteenpäin.
        
Parasta brunssissa oli chilillä maustettu mutakakku, mukava tarjoilija ja ystäväni seura. 


Se siitä.






Olen tahtomattani nyt sarkastinen, mutta tämä ravintolakokemus toi mieleeni erään kirjan, josta haaveilin ja jonka laitoin ylös "Tekis mieli" -listalle, mutta jota en vielä toistaiseksi ole hankkinut. Opus jo itse kirjana on niin herkullisen näköinen raamattu, että sitä lataa resepteillekin suuret odotukset. Vilkaise tästä. Pyrin välttämään kirjaston kokoamista kotiini ja siksi mietin tarkkaan, millaisiin kirjoihin sijoitan. Sen vuoksi se on vielä toistaiseksi jäänyt tilaamatta.




Tämän kokemuksen jälkeen muistin myös omistavani pussillisen aurinkokuivattuja tomaatteja ja toisen pussillisen kookossuikaleita, jotka sain lahjaksi meksikolaiselta ystävältäni, Diegolta. Hänen äitinsä on kasvattanut tomaatit, rapakon takana, luomumenetelmin. Ihan lähituotantostandardeja ne eivät täytä, mutta niiden tuoksu on taivaallinen. Ja maku... Se on taivaallinen potenssiin seitsemän. Maahantuonnista vastaa Luomupähkinä -niminen yritys, johon en ole vielä syvällisemmin perehtynyt, mutta jonka toimintaa oli pakko vilkaista, koska tulen kohta pian tarvitsemaan näitä lisää. 



Lienee jonkinlainen kokemuksen syy-seuraus-suhde, että viime päivinä keittiöni on ollut meksikolaisten, aurinkokuivattujen tomaattien koekeittiö. Testiin pääsi muutama pastaohje, salaatti ja seuraavaksi on vuorossa levite ja ehkä jokin leipä. Jossain vaiheessa muodostunee aurinkokuivattujen tomaattien reseptien Top-3. Linkitän silloin myös parhaat niistä tänne. 




       
Ennustettavissa on myös jonkinlainen kookosähky. Ja näiden myötä jossakin vaiheessa unohtuu alussa mainittu ravintolakokemus.
   

Kommentit

  1. Nyt jäi hämäämään kun mietin pääni puhki, mikä mahtaa olla tuo uudehko meksikolainen ravintola! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelin, että tämä kysymys saattaa tulla vastaan :) Se on La fiesta. En halunnut linkittää sitä, koska pyrin jakamaan täällä blogissa lähinnä positiivisia asioita. Nyt jäi kuitenkin jotain pahasti hampaankoloon ja purin sitä pois kirjoittamalla. Toivottavasti jollain muulla on paikasta herkullisempia kokemuksia.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016