Piano ja paljetit

Olen viime aikoina muistellut lapsuuden musiikkiharrastusta lämmöllä. Nostalginen fiilis jatkuu edelleen, kun paikkaansa etsivä paljettipaita on edelleen puettuna torson päällä. Olen nimennyt paidan Liviaksi, koska se tuo aina mieleeni ensimmäisen soitonopettajani, Aaronin pianokoulun kirjan ja rivin mustia ja valkoisia koskettimia. Livia oli unkarilainen ja hän antoi soittotunteja kotonaan. Hän oli aina tyylikäs ja hänellä oli sisälläkin korkokengät, paljon koruja ja tukka aseteltu Elnett-lakalla. Kylän tärkeissä tapahtumissa hän esiintyi itse.


Paljettipaita on muutaman vuoden takainen kirppislöytö, jonka tuunasin käyttökelpoiseksi. Olen varma, että Livialla oli vastaavanlainen jossakin konsertissa. Tai jos ei ollut, hän oli kylässä ainoa, jolla sellainen olisi voinut olla ja joka olisi osannut kantaa sen tyylikkäästi.



Alkuperäisessä mallissa etu- ja takakappale oli leikattu kolmion muotoon, niin että vyötärö ja lantionkaari jäi näkyviin. Kasaria karmeimmasta päästä! Onneksi paidassa oli tarpeeksi materiaalia, niin että se oli helppo korjata tavallisen paidan malliseksi. Kun kerran kuosi on jo noin koreaa, on ihan turhaa laittaa malliin mitään ylimääräisiä leikkauksia tai muotoja.



Suunnittelin pukeutuvani tähän edes kerran juhlaviikoillani. 20 alaosaa kokeiltuani totesin paidan olevan liian jouluinen. Tähtikuvio ei taivu kevät / kesäkuosiksi. Lisäksi malli on hieman raskas ja paljetteja on paljon, mikä tekee siitä talvisen. Paita on kuitenkin sellaisenaan toimiva, joten ei ole mitään syytä lähteä sitä keventämäänkään.


  
Livia jää odottamaan oikeaa hetkeä. Elämäni ensimmäisen kerran tiedän vapunaattona, mitä laitan päälleni seuraavissa pikkujouluissa.



Virkistävää Vappua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016