Elämys Isossa salissa

Erään hauskan miehen kiertue osui sopivasti juhlaviikoilleni. En olisi yksin mennyt, mutta sain onneksi mukaani parhaan mahdollisen A-luokan seuralaisen, ainokaisen 13 -vuotiaan Kummipoikani. Tämä oli nyt se elämys, jota pähkäilin pitkään, jonka vuoksi menetin lähes yöunet ja josta tännekin jo kerran purin ajatuksiani.

Tampere-talo, lasikatto, Sami Hedberg 365,


Kyseessä oli Sami Hedbergin 365 10-vuotisjuhlakiertue, jolla mies myös tavoittelee jonkinlaista maailmanennätystä. Ennätys menee rikki, kun vähintään satapäistä yleisöä on nauratettu 200 kertaa. Vielä on jäljellä... no, monta.

Tulin esityksen aikana miettineeksi, että onkohan se miten raskasta vetää kolmekin showta illan aikana, mitäköhän läppää se heittää asiakkaistaan tauolla takahuoneessa ja onkohan se kotona tylsä tosikko... 

Sami hedberg 365, tampere-talo, Tampere

Sami Hedberg 365, Tampere-talo, tampere


Oma korsi on nyt kannettu kekoon ja kyllä se kannatti. Olin itse hieman ennakkoluuloinen; että mitä jos ei naurata, että onkohan tää vähän kaupallista, että mitä jos se toistaa vanhoja tarinoita, että jos Kummipoika ei tykkää ja ilmoittaa ensimmäisen puolituntisen jälkeen, että ihan tylsää, että lähdetään pois. 

Tampere-talo


Onneksi olin ennakkoluulojeni kanssa väärässä. Pahasti. Show tempaisi mukaansa heti alkumetreiltä, koomikko otti myös yleisön messiin ja sitten nauratti. Lähes kaksi tuntia nauratti. Sellainen poskilihastreeni. Onneksi shown jälkeen Kummipoikakin totesi, että "oli se hyvä!". Älkää kysykö, mitä Sami jutteli ja mikä nauratti. Ei näitä osaa kukaan kertoa, pointti on juuri se, että pitää itse nähdä. Menkää katsomaan, ehkä vielä on jossakin paikkoja vapaana.


Erityiskiitos koomikolle siitä, että osa näytöksistä on sallittu myös alle 18 vuotiaille! Tätä harva Samin kollega on ottanut huomioon, kun tässä taas pohdin seuraavaa elämystä. 




Tampere-talo viettää tänä vuonna 25-vuotissynttäreitään. Tapahtumia on näin ollen on muutama muukin. Päivitys on paikallaan itsellenikin.

Yli kaksikymmentä vuotta sitten kävin Tampere-talossa vähän väliä, koska soitin itse pianoa Pirkanmaan musiikkiopistossa. Opetukseen kuuluivat myös klassisen musiikin konsertit, joissa piti vierailla ja sitten käynneistä sai pisteitä. Tampere-talon konsertit olivat parhaita; suuri sali, suuri orkesteri, pehmeät penkit, klassinen musiikki, joka täytti salin lisäksi koko sielun ja ruumiin. Ystävä tuli välillä mukaani. Päästiin junalla ihan viereen ja junalla pois. Joskus konserttien jälkeen jäätiin hengaamaan kaupungille, koska useimmiten nämä konsertit olivat perjantaisin. Oltiin nuoria ja kauniita, ilman huolta huomisesta.

Oi suruton nuoruus!



Ja mitä elämyksiin tulee, en ole unohtanut Tulitikkutehdasta, jota pähkäilin viime kerralla. Viime aikoina se on ollut taas tapetilla, kun suunnitellaan kaupunkikuvaa. Tähän retkeen yhdistettynä se oli kuitenkin aivan liian kaukana, kaupungin toisella puolella. Mutta ehkä seuraavalla kerralla. Tikkutehtaan läheisyydessä olisi myös Vaakon nakki ja Rajaportin sauna...


Kaksi alinta kuvaa tekstiilitaiteilija Anu Raudin Kuvakudoksia -näyttelystä, joka on esillä Tampere-talon Talvipuutarhassa 4.5.2015 asti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016