Ennen kesäajan alkamista

Olen pitänyt pienen postausbreikin. Aluksi sen piti olla vain pari päivää, mutta jossakin vaiheessa totesin, että ideat, sanat, inspiraatiot ja oma pää tarvitsevat luovan tauon ja postaisin vasta kun kesäaika alkaa. Ruususen unen aikaan ylittyi tuo maaginen raja: kevätpäivän tasaus. Nyt se on täällä; kesäaika, pidemmät päivät, kevät, la primavera.


Ennen kesäajan alkamista jäin työttömäksi. Hetkellinen "toimettomuuden" tila on ahdistanut, mutta antanut myös aikaa pitkille yöunille, haaveilemiselle, kirjoittamiselle, leipomiselle, loputtomille to do-listoille ja uusien projektien aloittamiselle.



Ennen kesäajan alkamista olin varmaan ainoa koko valtakunnassa, joka nautti takatalven harmaudesta ja kylmyydestä. Sain edes yhden käyttökerran takille, jonka tein viime kerralla ollessani Willa Laina Mariassa. Takki on harmaa, vahvaa villakangasta ja kaikin puolin fashiontermein puhuttaessa AW 15/16. Sen valmistuessa aurinko ilmoitti olevansa tavattavissa täydellä teholla useamman päivän. Vähän kuin ilkikurisesti piikitellen: 

"Hah! Sä ja sun talvitakkis! 
Ihan turhaan siinä väsäät sitä. 
Mua on kaivattu ja tulin jäädäkseni.
Lopeta se ompelu ja nauti mun säteistä tässä terassilla!"


Jälkikäteen tajusin sen olevan vitsi; auringolla on osa-aikatyö tai ehkä 0-sopimus.





Ennen kesäajan alkamista opin seisomaan päälläni. Menee näin:
Laitetaan kämmenet lattialle ja pää niiden väliin niin, että ne muodostavat kolmion, jossa pää on kolmion kärkenä. Sitten tuodaan jalat niin lähelle tätä pään ja käsien kolmioita kuin mahdollista. Siitä ponnistus ja jalkapohjat osoittavat kohti kattoa. Sen pitäisi olla tässä, mutta....



Horjuu, horjuu... Hooooorooorjaaaahdus!

K O P S! (Jalat putoavat lattialle.)

SSSSHHHIIIIISHHHHHH! (Veri laskeutuu, korvissa sihisee.)  


Lähtökuoppiin ja uusi ponnistus. 


No joo. Ei se ihan vielä onnistu ilman tukea. Mutta ihan kohta. Itselläni menossa ehkä 568. yritys. Tavoitteenani on irrottaa myös käsi lattiasta, ja jossakin vaiheessa molemmat. Etäisenä illuusiona näen itseni pyörähtävän päälläni ympäri. Tätähän olin tavallaan tilannut; uuden vuoden aarrekartassani lupailtiin akrobaattisia asentoja. 

En suosittele tekemään tätä yksin kotona! Voi olla, että niskasi ei tykkää. Tai selkärankasi. Ponnistuksessa tarpeellinen vatsalihas voi olla hukassa. Lisäksi kaverin tai ohjaajan antama tuki on arvokkaampaa kuin tuppisuisen seinän. Keskittyessäsi pitämään kropan suorana väärinpäin jostakin ylhäältäpäin saattaa kuulua:

Hyvä! Hyvä! Hyvä!
Jännitä vielä vatsaa!
Se on siinä! Katsokaa muutkin hei tänne!
Pysyy! Pysyy!




Kuvat Turusta ja Tampereelta ennen kesäajan alkamista.   


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016