Muistiinpanoja 6.12.2014

Seurasin itsenäisyyspäivän vastaanottoa vain toisella silmällä, joten mitään mittavaa analyysiä en pysty puvuista tekemään. Jos nyt kolme päivää myöhemmin osaan mielessäni yhdistää puvun, sen kantajan ja suunnittelijan, niin näistä pyhistä kolminaisuuksista jäivät parhaiten mieleen Teemu Muurimäki, Outi Les Pyy ja Stella McCartney. Mainitsen tietenkin ensin suunnittelijan, koska hän tekee suurimman työn ja linnan juhlat ovat usein se näytön paikka. Näiden kantajina toimivat Jaana Pelkonen, Satu Taiveaho ja Elina Kiikko. Kyseiset ladyt on useina vuosina rankattu illan kuningattariksi tai ainakin juhlien "Top 10 -listoille". Eikä suotta! Kauniita olivat nytkin, vaikka suuri WOoooW!-elämys jäi kokematta. 

Näissä kolmessa kokonaisuudessa on yksi yhtenäinen piirre, joka osoittautuu eri tavalla, mutta jota suuresti arvostan: kierrätys. Teemu Muurimäki on alunperin suunnitellut puvun Suomen Eurovision laulukilpailuihin 2007, mutta hyvän designin ja  ajattomuutensa ansiosta on puku kuin uusi vielä vuonna 2014. Outi Les Pyy taas käytti luomuksessaan kahvikapseleita, joista syntyi melkoinen polemiikki jo ennen juhlia. Oli sitten keskustelu positiivistä tai negatiivista, on se useimmiten aina kotiinpäin. Stella McCartneyn puku ei ollut kierrätetty, mutta suunnittelija itse on aina tuonut selvästi esille eettiset ja ekologiset kantansa. McCartneyn pukuja näkee Suomessa melko harvoin ja ehkä myös siksi se kiinnitti huomioni. Yksi suosikkisuunnittelijoistani kun on.  
      
Näiden lisäksi linnassa oli muutama muukin kaunis puku, mutta suunnittelijaa ei mainittu tai se ei ollut tunnettu ja siksi nimi ei jäänyt mieleen. (Vielä vähemmän, kun seuraa lähetystä vain yhdellä silmällä.) Parhaimmista varmasti kuullaan vielä. Tosin aika monta pukua saa tehdä, monta kertaa tulla mainituksi ja nousta lehtien etusivulle, että suunnittelija muistetaan linnan juhlista. Paljon kovaa duunia, kärsivällisyyttä. Kyseenalaistan joskus suunnittelijoille tuikitarpeellista näkyvyyttä. Sitähän juuri tarvitaan, mutta mistä sitä saa parhaiten?   

Aamuiset ajatukseni vallanneet puvut näkyvät täällätäällä ja täällä

On mulla näissä linnan juhlissa myös yksi jokavuotinen kestosuosikki; gTie:n solmiot ja asusteet. Olen tykännyt Jenni Ahtiaisen käden jäljestä aina. Jo ihan siitä ensimmäisestä pitsisestä, joka nähtiin Ville Valon kaulassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla joitakin vuosia sitten. Ahtiainen onnistuu solmioillaan mennen tullen ja työ on aina tehty rakkaudella. Con amor. Con puro amor.

En tunne Jenniä millään tavalla, mutta somessa seuranneena pidän hänen tavastaan luottaa intuitioon ja fiilikseen. Hänen töissään on jotakin rosoista, mikä tekee niistä kauniita. Ja inspiroivia!


Iskee fiilis, että pitää itsekin alkaa luoda jotain.


Myös video, missä solmitaan skraga, on hieno:







      


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016