Koukussa

Löysin Instagramista ihanan inspiroivan, virkkaukselle omistautuneen puolalaisen taiteilijan. En tiedä, miten tunnettu tapaus on kyseessä, mutta en ole itse törmännyt häneen aikaisemmin. Olek NYC- merkin takaa toimiva Agata Oleksiak pystyy näköjään virkkaamaan kirjaimellisesti mitä vaan. Sivuilta löytyy ihan käsittämättömiä juttuja, kuten ostoskärryjä, viinirypäleitä, puunrunkoja. Jos menee liian utopistiseksi, niin vilkaise video tästä.


Tälläisissä tapauksissa en voi ihailematta toisen intohimoa ja hulluutta luoda kokonainen (virkattu) maailma. Itselleni ainakin tällä hetkellä erittäin tarpeellinen esimerkki, kun yritän kuunnella sydämen ja intohimon ääntä. Haluan itsekin luoda kokonaisen maailman. 


Kaunein näistä on mielestäni kultainen merenneidon luuranko. Jostain syystä lämpenin muutenkin näille pääkalloille. Olen jo vuosikausia halunnut kotiini jonkinlaiset koristepääkallot, jotka saisi nostaa esille kuolleiden päivänä, el dia de los muertos,  eli siis tänään ja huomenna. Virkatut sellaiset voisivat olla aika symppis vaihtoehto. Olen vuosien saatossa tutustunut enemmän ja enemmän meksikolaisiin ihmisiin ja kulttuuriin ja heidän myötä pääkallot ovat myös muuttuneet samaa rataa hellyyttävimmäksi ja herttaisemmiksi. Vuosi sitten ihastelin pääkalloleivoksia eräässä meksikolaisravintolassa. 


Mutta olen pahasti myöhässä. Tosin jos aloitan nyt, ensi vuonna minulla on pääkalloja. Virkattuja, leivottuja, puisia, lasisia.  Mitä ikinä keksin! 


Virkkaamisen taidon olen saanut verenperintönä, kuten neulomisenkin. Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut niin suuri intohimo kuin puikoilla näpertely. Ehkä siksi, että se on hitaampaa. Virkattu pinta on aina myös käsintehdyn näköinen, mikä omaa silmääni jossakin vaiheessa häiritsi. Mutta koukku ja lanka  ovat aina satunnaisesti mukavaa seuraa, varsinkin nyt kun illat ovat pitkiä ja pimeitä ja villa parasta päällepantavaa.








  
Jos ei jaksa aloittaa pääkalloa, aina voi jatkaa näitä ikuisuus-projekteja. Päätellä lankoja, virkata uuden ympyrän, kiinnittää se toisen ympyrän viereen.

Ja sama uudestaan. 

Kunnes se löytää oikean mittansa, niin että siihen voi kääriytyä, siitä voi tehdä kotiin kokolattiamaton, tai sillä voi peittää kerrostalon julkisivun... Ihan mitä vaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016