Café a la Boliviana

Oleillessani elokuussa Willa Laina Mariassa tein epämääräisen listan asioista, joita tekisin syksyn aikana. Oikeastaan listoja syntyi kaksi ja otsikoikseen ne saivat: 1. Tekemisiä ja tavoitteita sekä 2. Turha ja toimimaton. Ensimmäinen lista sisälsi nimensä mukaisesti To do -asioita pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä. Toiseen listaan olin koonnut turhia esineitä ja kotiin kertynyttä krääsää sekä myös turhiksi käyneitä omia tapojani ja toimiani, jotka eivät ole tuottaneet tulosta ja joista olisi parempi päästä eroon tai kokeilla jotakin muuta. Esineitä ja krääsää olen kantanut kierrätyspisteisiin ja pinttyneet, turhat toimeni olen yrittänyt uudistaa. 

Elämästäni poistuviin tavaroihin oli päätynyt Espanjan ajoilta mukaani tarttunut kahvinkeitin. Muistaakseni se on jäänyt eräältä kämppikseltäni / ystävältäni, jonka kanssa asuin useamman vuoden. Molemmat heistä, niin ystävä kuin myös Cafetera ovat Bolivialaisia. Ystävä lähti jo aikoja sitten rapakon tuolle puolen ja kahvinkeitin kulkeutui mukanani Suomeen ja on lojunut kaapissani vuosikausia kayttämättömänä. Pääasiassa siksi, että en osaa käyttää sitä, vaikka eräs bolivialainen Doña Doris on minulle joskus sen käytön opettanut.  

Juuri sen käyttämättömyyden vuoksi olin päättänyt luopua tästä vekottimesta. Kassi, johon sen pakkasin odotteli lopullista täyttöä vaatehuoneessa. Aina astuessani sinne, pannu mulkoili minua kassin pohjalta. 




Jokin muutti mieleni, sulatti sydämeni. En minä tästä voisi sittenkään luopua. Ihan kuin pannun mukana veisin kiertoon kaikki ne Bolivialaiset ystävät jotka sain, joita on ollut elämässäni paljon ja joiden kanssa olen viettänyt unohtumattomia hetkiä, käynyt pitkiä keskusteluja elämästä, kokenut kolhuja ja eksynyt Madridin sivukujille. Ja eritoten kaikki ne kiireettömät sunnuntait, kun suuntasimme La Latinaan para tomar unas cañas. Yksille.

Hih! Yksille ;) 








Jos en kerran osaa käyttää tätä Cafeterana, toimikoon sitten maljakkona. Toimikoon maitokannuna. Toimikoon säilyttimenä. Tai olkoon toimimaton. Mutta täällä pysyt!



Este post está dedicada a mis queridos amigos Bolivianos: Christian, Carolina, Ana Carola, Christopher, Malí, Patricia y Rodrigo. Siempre en mi corazón. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016