Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Lokakuun uutta mustaa

Kuva
Uudistin garderopini rekkiä ja hyllyjä mustalla ja muutamalla harmaan sävyllä. En ollut suunnitellut asiaa sen tarkemmin; onni vain sattui olemaan matkassa piipahtaessani muutamassa vanhan tavaran putiikissa. Katsastin kaksi itselleni uutta kirpputoria, jotka varmaankin ovat olleet olemassa vuosikausia, mutta en ole ehtinyt / viitsinyt tehdä niihin lähempää tuttavuutta. Lempikirppis Fida kun on ollut mukavasti kotimatkan varrella ja tarjonnut loistavia vaihtoehtoja milloin mihinkin tarpeeseen tai tarpeettomuuteen.



Musta wintage -leninki, lapussa lukee Joutsela ja Made in Finland. Materiaalista päätellen valmistunut 60-70 -luvulla ja kestää ikuisesti. Kangas on muovimaista polyesteriä, ei nyt maailman miellyttävin matsku, mutta toimii. Tulikohan putiikinpitäjä Joutsela ajatelleeksi tuolloin, että leninki pelastaa ainakin yhdet synttärit ja pikkujoulut vielä vuonna 2014?
(Leninki löytyi keskustan Fidasta)

Neuleita. Nämä eivät tähän aikaan vuodesta vaadi selittelyjä. Alin ja ylin kelpaavat …

Terapiaa

Kuva
Tein pikaisen visiitin Willa Laina Mariaan. Sain väriterapiaa, äidin laittamia herkkuja ja F/W 2014- DIY-malliston by Minä itse.



Uinuin kissa kainalossa, päivällä vanha Singer lauloi Kansanradion tahdissa. Perheen ollessa paikalla, on parempi olla esittämättä toiveita radiokanavan suhteen, sama kuin seinille puhuisi. Kun olin pieni, sunnuntaisin Willa Laina Mariassa kuunneltiin Sävellahjaa. Saattoi olla, että joku tuttu sai onnittelut radiossa. Ja biisin lahjaksi. Muut saivat haasteen tulla mukaan; viidellä markalla, kahvipaketin hinnalla, milloin milläkin. Muistan vieläkin toimittajan verkkaisen äänen, monotoniset onnittelut. Ja tietenkin lättyjen tuoksun keittiöstä.


Sattumoisin nyt oli myös Kuningatar Laina Marian syntymäpäivä. Kaksi vuotta sitten, 12. lokakuuta, hän oli täällä viimeistä kertaa. Nyt hän on tuuli, auringon säde pilven takaa. Mutta täällä hän on. 




Café a la Boliviana

Kuva
Oleillessani elokuussa Willa Laina Mariassa tein epämääräisen listan asioista, joita tekisin syksyn aikana. Oikeastaan listoja syntyi kaksi ja otsikoikseen ne saivat: 1. Tekemisiä ja tavoitteita sekä 2. Turha ja toimimaton. Ensimmäinen lista sisälsi nimensä mukaisesti To do -asioita pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä. Toiseen listaan olin koonnut turhia esineitä ja kotiin kertynyttä krääsää sekä myös turhiksi käyneitä omia tapojani ja toimiani, jotka eivät ole tuottaneet tulosta ja joista olisi parempi päästä eroon tai kokeilla jotakin muuta. Esineitä ja krääsää olen kantanut kierrätyspisteisiin ja pinttyneet, turhat toimeni olen yrittänyt uudistaa. 
Elämästäni poistuviin tavaroihin oli päätynyt Espanjan ajoilta mukaani tarttunut kahvinkeitin. Muistaakseni se on jäänyt eräältä kämppikseltäni / ystävältäni, jonka kanssa asuin useamman vuoden. Molemmat heistä, niin ystävä kuin myös Cafetera ovat Bolivialaisia. Ystävä lähti jo aikoja sitten rapakon tuolle puolen ja kahvinkeitin kulkeutui mu…

Universumi sisälläni

Kuva
Päivä päättyy paremmin, kun saa istua valmiiksi katettuun pöytään ja kun tiedossa on jotakin epätavanomaista iltapalaa. Ruokahalua lisää matka, joka on pelkkää ylämäkeä Pispalan harjun toiselle puolen. 





A la mejicana. Paitsi, että toinen täytteistä oli perisuomalainen lohi, mutta a la mejicana.

Tortillanlitistäjä (en kysynyt laitteen virallista nimeä) oli varsin hurmaava. Rautainen, painava, käytännöllinen, erittäin tarpeellinen ja selvästi yhtä aito ja alkuperäinen kuin sen omistajakin. Haluaisin samanlaisen, vaikka tiedän, että en koskaan käyttäisi sitä.    

Tarttuessani hetkeen ja tortillaan, unohdin kameran ja kuvia täytetyistä tortilloista ei ole. Muutenkaan kuvat eivät tee oikeutta ruoalle, koska tallentajana toimi puhelin. 
Pero que rico!

Illan aikana nousi esille eräs espanjankielinen viisaus: "Cada persona es un mundo." Suomennettuna: "Jokainen ihminen on maailma." 
Ystäväni esitti toisenlaisen teorian: "Jokainen ihminen ei ole ainoastaan maailma. Jokainen i…

Etsinnässä elämys

Kuva
Ei ehkä maailman yksinkertaisin asia löytää lahjaa pojalle, jonka mielestä IN ovat Scania, JVG, Valepa, Angry Birds, Puma ja nuorisotalo Pilvi. Tai ehkä olivat. 13-vuotiaan sielunelämän tulkinta ei ole vahvoja puoliani. Vielä vaikeampaa on se, että pysyisin aina mukana näissä sielunelämän käänteissä. 



Olen vakaasti päättänyt, että annan hänelle lahjaksi vain elämyksiä ja kokemuksia, koska materiaa on kenellä tahansa tässä maassa ihan tarpeeksi. Kaunis ajatus nämä elämykset, mutta yllättävän hankalaa toteuttaa. Varsinkin nyt, kun tämä pieni poika on virallisesti teini-ikäinen. Helpompaa oli kymmenen vuotta sitten, kun elämykseksi riitti päivä Seikkailusaari Väskissä tai Puuhamaassa. Lisäksi epäilen suuresti, olenko ollenkaan kummitädiksi tarpeeksi swägä, että mun kanssa voisi minnekkään ylipäätään lähteä?




Tarpeeksi swägä en ollut ainakaan siihen, että saisin postata hänestä blogiin kuvien kera.



Lahjani on avoin lippu itse valitsemaan elämykseen. Nähtäväksi jää, mistä itseni ja Kummipojan …