Tuuli, kurjet ja auringonlasku

Nyt kun minulla kerrankin on ollut, kaiken puuhastelun ja laiskottelun ohella, vain aikaa, olen iltaisin  pyöräillyt Willa Laina Marian huudeilla ristiin rastiin. On ollut aikaa kuvata kaikki mahdolliset kivet ja kannot, talot ja tienhaarat, tähkäpäät, suulinseinät ja kuihtuneet koiranputket ja tien yli loikkivat jänikset, jotakin mainitakseni. 






Kiireettömyydessä olen tuntenut tuulen, kuunnellut kurkien kirkaisuja, katsellut metsän taakse laskeutuvaa aurinkoa. Näillä huudeilla hengatessani olen välillä kuvitellut, millaista elämä on ollut täällä 80 vuotta sitten, kun Prinsessa Laina Maria oli vasta 16-kesäinen nuori neito.









Prinsessa Laina Marian synnyinkoti oli olemassa tähän kesään asti. Se purettiin vain hetki ennen kuin ehdin kamerani kanssa paikalle. Nyt jäljellä on vain multainen raunio. Ehdin kyllä nähdä talon; pienen, hirsisen, yhden huoneen torpan, johon noin 100 vuotta sitten käsittömättömällä tavalla mahtui isä, äiti ja seitsemän lasta.












































Jossain täällä Prinsessa Laina Maria on tavannut Prinssi Reinonsa. Ehkä juuri tällaisena kesäiltana. Liekö ollut rakkautta ensisilmäyksellä? En saa koskaan tietää, mutta hääkuvassaan, vuonna 1938 he näyttävät onnellisilta. He hymyilevät ja Prinsessan leningin kaulus on jäänyt suoristamatta...




Kuitenkin, 1930-luvullakin oli kesäiltoja, tuulia, kurkia ja auringonlaskuja.

Niin, ja rakastumisia. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016