Pihlajapuun alla


Paluu sivityksen pariin lähestyy. Vielä on hetki aikaa istuskella Willa Laina Marian pihlajapuun alla. Pohtia rauhassa syntyjä syviä ja nauttia viilenevästä illasta, jota vielä uskaltaa sanoa kesäillaksi, vaikka se särähtää valkoiselle valheelle. Pakko tunnustaa, että viimeisiä viedään. 






Olen unohtanut arjen, kerännyt voimia, unelmoinut, jättänyt hiukset harjaamatta, juonut aamukahvit ulkona vasta puoleltapäivin, silitellyt kissaa, rapsutellut koiria, ottanut joka päivä kauneusunet, jättänyt katsomatta peiliin, laiskotellut, ollut koko olemuksellani maalaisjuntti.






Tuliaisiksi kaupunkikotiin vien mustikoita, viinimarjoja, kesäkurpitsaa ja muuta kesän satoa yllättääkseni ystävät lähipäivinä ja muistaakseni kesän vielä pitkään. 



Lomani aikana pihlajanmarjat ehtivät värittää itsensä. Kun palaan seuraavan kerran, todennäköisesti sen ovat tehneet myös lehdet.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016