Miten bloggariksi tullaan?

Se, että voi alkaa kutsua itseään ihan oikeasti ja ihan oikeaksi bloggariksi, vaatii muutaman henkilökohtaisen yöttömän yön. Kuten jo bannerissakin lukee, haluan blogata inspiraatioita, kohtaamisia, tähtihetkiä ja uusia ulottuvuuksia. Tarkoitukseni oli alunperin luoda enemmän valokuvapainotteisempi kuin tekstisisältöinen blogi. Silläkin uhalla, että kuvaaminen ei ole vahvempia puoliani. Vielä heikommalla tolalla on se, että kun sitten kirjaimellisesti olen tähtihetkessä tai kokemassa sitä uutta ulottuvuutta, takuuvarmasti kamerani on jossakin aivan muualla, toisella planeetalla, oman muistini ja käsieni tavoittamattomissa. 

Kuten juuri muutama yö sitten, Suomen virallisena yöttömänä yönä. Inspiraationa toimi kolea, kostea, vähäluminen ja perisuomalainen ilmasto, joka sai minut ja ystäväni epäilemään, kannattaako sittenkään kaivaa esille jo kerran vintille pakattuja talvivarusteita ja lähteä viettämään juhannusta piknikin merkeissä Tahmelan rantaan. 
No ei kannata, ei. Kelkka kääntyi yllättävän helposti ja piknik vaihtui nyyttikesteiksi ystävän kotiin. 

Vaikka ilma oli kylmä, lasitettu parveke salli illallisen terassilla. Kaupunki oli ihanan hiljainen, kuin olisimme olleet maalla. Pöytä notkui herkkuja; salaattia, täytettyjä herkkusieniä, lämpimiä voileipiä, kasviksia ja hedelmiä. Pääruokana meksikolaisen Diegon kotitekoisia tacoja erilaisilla täytteillä. Jälkiruoaksi ihanaa mustikkakakkua.

Ilta sujui rattoisasti jutustellen ja naureskellen pikkutunneille asti. Hyvän seuran ympäröimänä se oli odottavissakin. Seuraavana aamuna nukuin pitkään ja herättyäni totesin, että olipas kiva juhannus!

Juhannuspäivänä ja sen jälkeen sosiaalinen media ja seuraamani bloggarit postasivat kuvia juhannuskokosta, salossa liehuvasta Suomen lipusta, kylän raitilta kerätystä kukkakimpusta, mökeistä, saunasta, vihdoista, vastagrillatuista makkaroista. 

Omassa juhannuksessani en kaivannut mitään näistä perinteistä. Yksi parhaimpia keinoja inspiraation etsimiseksi on poiketa silloin tällöin perinteistä ja kaavoista. Se mitä tässä nyt kaipaisin, on kuvamateriaali menneestä juhannuksesta. Kuvat kertoisivat tapahtuneesta enemmän kuin tuhat sanaani. Muutkin näkisivät, ettei juhannus välttämättä vaadi mökkiä, saunaa tai makkaraa.

Kuvattomasta juhannuksesta syntyi ensimmäinen vain tekstiä sisältävä postaus. Kuvat ovat hyvässä tallessa omassa päässäni. Mielenkiinnolla odotan millaisen inspiraation saan ensi juhannuksena ja miten sen postaan. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muistoja Mansen blogikirppikseltä

Linssi-punajuurilaatikko (vegaaninen)

Kaikki häipyy, on vain nyt - Summa summarum 2016